Jos kukaan muistaa mun ex-blogia ja mun ex-nettisivuja (Trickteamin), niin tiedätte miksi. Koska Trickteam on vihreä. Se on mun väri, mun kennelnimen väri ja varmastikin siis vahvasti yksi mun lemppariväri. Sellanen smaragdinvihreä eritoten. Ja. Lisäksi. Ekoilun väri on vihreä. Tietystikin :)
Musta. No, se on viittaus siihen, mitä mun elämä toivottavasti tuo tullessaan kohta ja mistä tänne blogiin tulen paljon, ehkä, kirjoittelemaan.
Blogin nimessä piti olla (ja hetken olikin) myös sana kimallus. Mutta poistin sen, sillä se oli liikaa. Nimeen. Muuten olen sitä mieltä, että kimallusta ei voi olla koskaan liikaa. Vaikka äiti onkin aina opettanut, että pitää olla vaatimaton. Mun rakas, edesmennyt mummini, äitini äiti, oli sen sanan vastakohta. Hän rakasti kultaa ja kimallusta, suuria hattuja, meikkejä ja itseään. Ihan, kuin musta jokaisen kunnon naisen kuuluukin. Eritoten tuo viimeinen kohta. Mummin geeni hyppäsi äitini yli ja on pesiytynyt selkeästi muhun. Rakastan kimallusta. Musta sanonta, että Diamonds are the girls best friend on tosi osuva, vaikkakaan en enää timantteja katso samalla haikeudella, kun niiden kaivuuolosuhteet jne on tullut maailman tietoon. Onneksi kimallus voi olla muutakin, kuin timantti. Meikeissä on nykyään paljon erilaisia glittereitä, ja pikku kimallus silmäluomessa, poskiluussa tai ihan missäpäin naamaa tahansa, tekee maanantaiaamuista vähemmän maanantaiaamun. Se on melko hupaisa oivallus, minkä oon tajunnut vasta viime vuosina. Iän myötä, väitän. Ekomeikeissä, mitä mun meikkilaatikkoni 99% sisältää, kimaltaa aika monen tuotteen kohdalla. Joskus mä postaan teille ekomeikkikokemuksiani. Moni on multa kysynyt, mitä käytän ja mitä oon kokeillut. Palataan siihen toiste.
Uskon, että mummini olisi tyytyväinen. Ja mikäli ajassa voisi tehdä hyppäyksiä, kävisin mummini kanssa Aarne Lehtisellä vielä kerran. Mummilla iso hattu päässä, huulet punaisena ja iso hymy kasvoilla. Mä vetäisin luomiin kimaltavaa glitteriä ja huulipunan mummin kanssa sävy sävyyn. Kummallakin keikkuisi korvissa isot korut eikä ranteita näkisi rannekorujen alta. Ja sitten mentäisiin.
Mutta sitten. On vielä yksi, ehkä se kaikkein paras kimallus. Ihminen, joka loistaa. Ja yleensä se loiste ja kimallus syttyy siitä, että ihminen syttyy.
Mikä ihmisen sitten sytyttää? Intohimo.
Niin se on. Joten muistakaa tehdä asioita, mitkä teidät sytyttää ja saa hehkuun. Koska silloin sä olet kauneimmillasi ja levität sen hehkun meihinkin, joita ei juuri silloin hehkuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti