Ollako vai eikö olla

Jopas on ollut aikamoista menoa viime viikkoina.

Mä aloitan 11.6 illasta- olin silloin virallisessa hakukokeessa maalimiehenä. Mun alkuperäinen idea oli olla esineruudussa ja sinne meninkin tallaamaan alueen ja hienosti tuli tallattua, miljoonan mäkäräisen ja hyttysen kanssa :D Jälleen kerran mä ylistin mun "parasta, mitä kympillä voi saada" ostostani: se hyttyshuppari <3 Kuitenkin joku talkoolainen oli jättänyt tulematta ja meitsi hälytettiin radalle maalimieheksi. Niin sitä tuli vietettyä yksi ilta makuullaan olevassa roskiksessa, kannen alla. Onneksi kannessa ja sivuseinässä oli pyöreät rei´ät, mistä ilma pääsi edes vähän kiertämään :D Hellettä nimittäin oli koko illan. Oli tosi hienoa olla kokeessa töissä ja koska olin ensimmäinen maalimies ja mut löysi (huh!) jokainen viidestä koirasta, mä pääsin näkemään jokaisen koiran loppusuoritutkset. Oli TOSI kiinnostavaa! Lopuksi menin vielä tottikseen ihmisryhmään ja sain nähdä ne tottissuorituksetkin. Kovin kiintoisaa <3 Ja tuli boostia omiin ajatuksiin: päämääräksi <3 Jos mekin joskus..

Siitä pari päivää elämää eteenpäin, niin lähdetiin Silan kanssa lomalle! Mentiin Kaisan, Rellan ja Riemun kanssa Kaisan mökille ja nautittiin koko viikonlopppu hyvästä seurasta ja aivan järkyttävän ihanasta miljööstä <3 Mökki oli järven rannalla, hiekkaharjulla <3 Jos mäkäräisiä ei olisi ollut, en keksisi mitään, mitä muuttaisin <3  Mä oletin, että Silan juoksu olisi lopputnut tuolloin, mutta en silti uskaltanut antaa sen uida. Läträtä kylläkin se sai mielin määrin. Yksi verijälki me tehtiin, muuta ei voinut ajatellakaan- sää oli TODELLA helteinen. Silan toinen verijälki siis. Ja teki sen kyllä hienosti! Tarkasti, kuten ensimmäiselläkin kerralla, mutta jo varmemmin. Ja maalissa odottavan kauriinsorkan se kantoi ylpeänä autolle ;) Rella ja Riemu saivat myös jäljet ja melkein vieläkin hekotan ääneen kun muistelen, miten Riemu nappasi sorkan maalissa ja lähti se suussa painelemaan AIVAN tohkeissaan pitkin metsiä :D Enempää ei koira voisi sorkasta palkkautua :D

Reissusta kun kotiuduttiin, odotti meitä kotona puhdas, pesty koti. Tony oli siivonnut ja aijjettä tuntui kivalta! Mä aloin seuraavana aamuna/päivänä katsoa, että vähän on huonoksi pessyt lattian, kun siellä täällä oli vielä juoksusta pieniä tipluja. Mutta en viitsinyt sanoa mitään, koska oli kuitenkin nähnyt vaivaa.  Kunnes yhtäkkiä mä tajusin, tuoreen tiplun edessä, että ei hitto! Ei ne ole vanhoja, Sila vuotaa edelleen ruskeaa.. Siltä seisomalta mä varasin sille ell ajan, ultrauksen. Ja keskiviikkona me menimme sitten ultraan. Ell ultrasi ja ultrasi ja tiedätkö sen inhottavan tunteen, kun ell ei puhu mitään ja tekee otsa kurtussa duunia.. mä sitten kysyin, että miltä se näyttää.. ja sain vastauksen, ettei hän oikein tiedä. Että jotain epämääräistä tuossa on, mutta hän ei ole varma, mitä se voisi olla. Mä olin, tapani mukaan, täyttänyt siinä hiljaisuutta ja selittänyt, miten seuraavasta juoksusta Sila on tarkoitus astuttaa ja sille on tulossa maailmalta siemeniä pakkaseen elokuun aikana (jos kaikki menisi, kuin elokuvissa) jne. Konsultoinnin jälkeen ell tuli takaisin ja sanoi, että toinen ell oli ollut sitä mieltä, että Silalle laitetaan ab-kuuri, myös siksi, että on näitä suunnitelmia. Ja JOS tilanne kehittyisi kohtutulehdukseksi, olisi pahimmillaan edessä hätästerkkaus, märkäkohtu tms. Joten me lähdettiin sieltä pinkkien pillereiden kanssa kotiin ja helpottuneena siitä, että intuitio toimi taas. Vaikka olin melkein ihan varma, että siellä ei mitään ole. Mutta se mielenrauha.. You know.

Sitten tulikin juhannus. Pe vietettiin rauhallisissa merkeissä kotona ja la lähdettiin koko perhe reissuun. Ensin ajeltiin äidin luokse, missä vietettiin hauska päivä, lasten ehdoilla. Siellä vietettiin myös yksi yö ja aamulla suunnattiin nokka kohti Saimaata: olin varannut meille kauan ja pitkään haaveilemastani Järvisydämestä mökin kolmeksi yöksi. Ja se paikka *tähän niitä sydänsilmähymiöitä miljoona*. Aa että. Se oli kyllä juurikin niin hieno ja upea paikka, kuin mitä toivoin ja unelmoin. Säät vaan oli melkoiset.. Helteet iski päälle. Onneksi meidän mökki oli just sopiva näille keleille: siellä oli viilennyskone katossa ja lattiana oli viileä laatta. Ja me niin nautittiin <3 Tehtiin yksi retki Linnansaaren kansallispuistoon, mutta suunnitelmista poiketen en ottanut Silaa sinne mukaan: sää oli niin hirveän kuuma ja olisin murehtinut sitä koko reissun. Sila odotteli viitisen tuntia mökissä ja siellä se makasi sohvalla, katsellen rauhallisena ikkunasta, kun tulimme "kotiin". On se hieno koira! <3

Kaikki treenit sitten peruttiinkin seuraavalta viikolta kolmenkymmenen asteen takia.. Sää oli todella käsittämätön. En muista tällaista puteka Suomessa olleen koskaan.. Toissavuonna samanlainen helleaalto oli ainakin Tsekeissä, kun hain Silaa. Mutta että ihan täällä pohjoisessa.. Maapallo parka. Toivottavasti se joskus vielä toipuu meistä ihmisistä huolimatta <3 Silalla oli myös ab-kuuri päällä, joten mua ei kauheasti ahdistanut treenien peruminen: muutenkin olisin pitänyt Silaa "toipilaana" ja ajattelin, että sille teki hyvää nyt "ihan vaan olla".

Viime pe ja la menin sitten itse oppimaan: vuorossa oli Kantoluodon seminaari Kauhajoella. Alkuperäinen idea oli mennä sinne Silan kanssa koirakkopaikalle, mutta sittenhän mä hokasin, että silloin on Provinssi ja mulla oli lippu sinnekin lauantaille. Niin mä myin koirakkopaikkani Elisalle ja Torstille. Kunnes tuli korona ja rokki peruttiin. Ja kun mun aivot alkoivat taas toimia, oli koirakkopaikat myyty loppuun. Niin kohtalo päätti, että pääsen sinne kuunteluoppilaaksi ja se oli kyllä oikein hyvä ratkaisu- edelleen meni se ab ja toisekseen se helle. Ja kolmanneksi: sain keskittyä ihan vaan kuuntelemaan kaikkia :) Ja mä kyllä tykkään Kantoluodon ajatuksista. Ostan ne ihan tosi täysillä. Ajattelen paljon samoin. Ja mä huomasin, että "meidän oma Jessica" kouluttaa meitä just noilla ajatuksilla. Ihan samoilla. Totesin taas tuolla, miten hyvissä käsissä ollaan oltu ja miten täydellinen opettaja meillä on <3 Jos sulla on haaveita IHAN MIHIN TAHANSA lajiin sun koiran kanssa, mene Kantoluodon oppiin! Puhuttiin lyhyesti mm siitä, miten agilitykoirat treenaa usein ihan väärässä vireessä ja JUST olin tätä asiaa pohtinut perjantaina aamupäivällä. Eli myös agiväki hyötyisi tästä kyllä satavarmasti!

Sitten vielä kirsikka. Me käytiin Silan kanssa eilen testissä. Pelastuskoirapuolelle. Meidän piti mennä sinne jo viime vuonna, mutta Sila oli juoksussa silloin ja emme päässeet siksi mukaan. Nyt sitten olimme listalla heti alkuvuodesta ;) Testi meni hyvin. Mun mielestä. Meitä oli paikalla neljä koirakkoa, joista Sila oli vanhin *rollereyes*! Mun vauva! Testi oli monipuolinen ja siinä kyllä kokeiltiin sekä koiraa että ohjaajaa. Mä olin kuitenkin tosi ylpeä meistä ja etenkin Silasta: se oli ihan "luottopakki", jälleen kerran.  Nyt sitten meihin otetaan tämän viikon aikana yhteyttä ja siihen mennessä meidän pitää päättää, mennäänkö hommaan mukaan, JOS meidät sinne kelpuutetaan. Ja sitä mä olen tässä eilisillasta saakka nyt pyöritellyt päässäni. Täähän on ollut mun unelma. Jo pitkästi toista vuotta. Mutta koska mä en ole sitä unelmaa päässyt lähelle, olen alkanut unelmoida muusta. Haku jne. on tulleet isona meidän elämään. Ja nyt, jos me tähän suuntaan lähdetään, meidän muut treenit jää. Agility, hakutreenit muualla jne. Tottiksesta mä en olisi valmis luopumaan. Mutta haluaako Jessica pitää meitä, jos suuntana on pelastuspuoli pk-puolen sijaan? Tänään me nähdään ja saadaan jutella asioista.

On tää elämä ihmeellistä. Aina, kun jotain saa, jostain pitää luopua. Ja sitten se asioiden arvottaminen. Mikä on itselle tärkeää. Mä tarvisin nyt vuorokauden hiljaisuutta ja yksinoloa. Että mä saisin kuunneltua mun sisäistä ääntäni. Mitä se mulle puhuu. Se vaan ei nyt oo mahdollista, joten yritän järjestää mulle omaa päänsisäistä aikaa.. Mä melkein jo tiedän mun vastauksen. Mutta jos tää olis helppoa, tää ei varmasti olis mennyt oikein. Meidän viime vuosi. Nyt, kun luopuminen sattuu, tiedän, että ollaan tehty paljon asioita oikein <3

Syypää mun hymyyn

Eilen raunioiltiin. Mulla oli aika epävarma olo siitä, miten me treenataan. Pelkään, että meidän hyvät haukkutreenit metsässä valuu hukkaan, jos sössin raunioilla. Ja se tekee mulle epävarmuuden. Mä kuitenkin päätin, etten nyt laske rimaa ihan maahan, sillä raunioilla haukut on aina menneet metsää paremmin.

Kolme piiloa, ohjeena, että ei ylös- eikä alaspäin. Eikä kantta päälle. Mä en tiennyt piiloja, mikä oli taas pitkästä aikaa tosi virkistävää. Koska mun tarvii luottaa Silan nenään, eikä ohjailla sitä. Ja voi että, mikä intopiukka mulla olikaan!! Tää video on ensimmäisen "ukon" löytämisestä. Mä sanoin, että haukkuja 2-5. Videolla Sila haukkuu moooonta enemmän, mutta siihen oli syy: oli hyppinyt vasten maalimiestä ja hän oli fiksusti odottanut, että lopettaa sen, ennen palkkaamista. Oon älyttömän tyytyväinen tähän videon suoritukseen. Sila tekee koko ajan töitä: se käy korkealla ottamassa hajua ja sitten tarkentaa. Sen näkee oikein tästä :)

Kakkosmaalimies oli itse asiassa varmasti se, kenestä tuon hajun "kukkulalla" ottaa, mutta ykkönen tuli matkalla vastaan. Kakkonen oli nimittäin avopiilossa, oikeassa reunassa ja kasojen päällä. Kakkonen makasi selällään ja se oli taas Silalle uutta.. Oli käynyt nuolemassa naamaa (sori Tanja.. :D ) ja ollut ihan sitä mieltä, että tätä ei tarvitse haukkua- se ottaa arskaa :D Haukut saatiin pyynnöllä ja se on musta ihan ymmärrettävää tuossa tilanteessa.

Kolmonen oli mökissä, minne Sila tunki takakautta, pienestä rei´ästä :D Ei voinut taas mennä helpointa kautta, ovesta.. Mä luulen, että se meni sieltä siksi, että sai sieltä vahvan hajun. Ainakin sillä on taistelutahtoa! :) Kolmoselle tuli haukut pyytämättä, mutta taas oli pomppinut vasten.

Siihen kokeillaan nyt jatkossa sitä, että purkki on näkyvillä ja sivussa, käden mitan päässä. Jospa se siitä kohdentuisi paremmin.

Mutta päällimmäinen tunne on valtava onni ja ilo! Huikea edistyminen haukussa!! Jeeeeee!!

Häpi häpi HÄPIIII

Me mentiin tänään uuteen (meille uuteen siis) hakuporukkaan mukaan ensimmäistä kertaa ja tottahan se on aina vähän jännittävää mennä "nobodynä" johonkin porukkaan, joka on jo hitsautunut yhteen ja voi ajatella, että "WTF". Meitä meni sinne onneksi kaksi uutta naamaa, sillä Elisa ja Torsti lähtivät mukaan intoa puhkuen. Niin me sitten ajettiin ihan uusille mestoille ja todettiin, että meidät toivotettiin lämpimästi ja ystävällisesti tervetulleiksi <3 Ja niin sitä mentiin.

Silalla on The Days meneillään, joten sen vuoro oli viimeisenä. Meitä olikin varsinainen rotusuora paikalla, sillä mitään rotua ei ollut yhtä enempää; viisi erimoista otusta oli paikalla :) Maasto oli täynnä hirvenjälkiä JA poopsia. Mä mietin tallauksen aikana, että saas nähdä, miten meidän suuri ja mahtava mestästäjä asiaan reagoi, mutta olishan mun pitänyt tietää, ettei se ole riistaviettinen lainkaan: se menee saalilla, jos menee. Hirvenkakat sai jäädä ja aivan SAIRAAN HIENOT haukut saatiin aikaan!

Kehitettäviä juttujakin oli mukana, tottakai. Ensimmäiselle ukolle Sila meni ihan liian kovaa ja talloi maalimiestä kyllä ihan liikaa.. Onneksi maalimies oli träillä (tiiäks, mitä se meinaa?) ja palkkasi vasta, kun Sila pakitti päältä pois. Seuraavat meni oikein mallikkaasti ja Siltsu aloitti haukun heti, kun ukolle pääsi! Oon NIIIIN liekeissä!

Viimeinen oli sitten taas jotain uutta. Ukko kiipesi boksiin ja otettiin umpparia ekaa kertaa koskaanikinä. Ja tässä siitä dokumentti. Joo, yrittää kiivetä laatikkoon jne, mutta ratkaisi homman itse ja sanoi hau!

Mä oon ihan valtavan innostunut, iloinen ja motivoitunut tästä hausta! Parasta on nämä, pienetkin, edistysaskeleet. Ja se, että joku auttaa pähkimään, mitä tehdä seuraavaksi ja miten. Voi jospa me joskus oltais tässä jo oikeasti jotenkin edes hyviä :) Mä tykkäisin siitä jiikoosta nimen edessä aikalailla ;)

Ja miesrintamalta sen verran uutta, että huomenna mennään taas asiassa eteenpäin. Vihreää on saatu, mutta vielä olis pari Kilimanjaroa kiivettävänä ennen, kuin mikään on varmaa ja selvää. Tänään teroittelen hakkua ja huomenna alan kiivetä. Palaan aiheeseen!

Ja peeäs: mun pikkuinen Ipe, Siltsu, Peepe Pentunen täytti tänään KAKSI vuotta! Miten ihmeessä tämä aika voi mennä näin älyttömän nopeasti? Sehän just syntyi ja mä odotin ja odotin ja odotin. Ja just oltiin pentukurssilla ja harjoiteltiin hihnassakävelyä.. ja nyt se haukkuu ukkoja metsässä, tietää jo monta juttua ja katsoo mua lempeästi.. Hössää ja hösöttää mun kanssa ja tietää, mitä mä milloinkin mietin.. Niin se aika menee. <3 Pentunen sai lahjaksi loimulohta vinon pinon (suurta herkkua), uuden vinkulelun sekä nämä hakutreenit, tietty! :) Mun Silalle punoma panta oli liian pieni, joten sen kanssa pitää päättää jaksanko "kolmas kerta toden sanoo" painin vai annanko periksi. Koskaanhan ei saisi luovuttaa, mutta missä kohtaa sitkeys muuttuu tyhmyydeksi? Mietin asiaa. :)

Vihdoin

Totaalinen onnistuminen 🙏

Meillä oli tänään hakutreenit. Hipsin kuin haamu aamulla, etten herätä muita, sillä suuntana oli Lapua ja aamutreenit. Onnistuin, sillä täällä oli väki heräillyt vasta, kun meikämandoliino oli jo aikalailla Lapualla. Ja VAIKKA mä surruutin joka aamuisen smoothienkin valmiiksi 😳 Turha mulle selitellä, että mekkaloin 😁

Sanon muuten tähän ekana, että oli aivan älyttömän ihana 12-viikkoinen kelpievauva mukana treenaamassa haun alkeita ja MELKEIN tuli kuntupeeme, mutta taistelin järjen kanssa ja voitettiin. Huh. Mutta aivan supervalloittava pakkaus ❣️

No mutta. Silalla on tärpit hyvin lähellä, ellei jopa päällä, ja menimme nyt kaikkien mielenrauhan vuoksi viimeisenä. Testasin tänään mun uutta hirvikärpäs-/hyttystakkia ja sanon uudelleen ja uudelleen, että se on parasta, mitä viidellä eurolla voi ostaa 😁 Ihana. Yksikään ei päässyt mun nahkaan kiinni, vaikka satoja oli yrittämässä. Hah.

Silan kanssa tein, kuten Jessican kanssa viimeksi sovittiin. Mä pyysin, että maalimiehet menivät piiloon yksitellen, Silan nähden. Sitä ei erityisesti tänään hetsattu, mutta se tiesi kyllä, mikä oli homman nimi. "Ukot" menivät reilut 20m syvälle (tai yli) ja Sila pääsi metsään vasta, kun ukosta ei näkynyt enää mitään. Lisäksi vaadin siltä perusasennon, mistä sen lähetin. Ja, Parhautta, JOKA IKISELLÄ maalimiehellä tuli haukut pyytämättä!! Siis kaikilla! Ja kuuluvasti! Ja reippaasti! Ja mä oon NIIN onnellinen, ettei ole rajaa. Jee!!

Kakkosukolle vaan Sila veti hirveät voltit.. Kompastui omiin jalkoihinsa/kuoppaan ja meni ympäri.. Onneksi sain ensi viikolle Silalle ajan hierontaan/rankakäsittelyyn. Saadaan auki heti, jos on jotain mennyt vinksalleen.

Semmoista. Tällä mä elän kauan. Joskin mielessä jo seuraava kerta 😁 jospa sitten.. No ei, mä yritän malttaa. Meillä on aikaa. 

Haukun metsästys

Ollaan edetty aika hiljaiseloa nyt treenaamisen suhteen. Vain yksi treeni sitten viime haun ja se tehtiin maanantaina. Vaihdettiin tottistreeni lennosta metsään, kadonneen haukun metsästykseen. Onneksi meidän ihqu opettaja Jessica on tottiksen lisäksi hakupro, joten päästiin heti ytimeen. Mä olin jo ihan viittä vaille perumassa koko treenit, sillä maanantaina oli kauhea helle ja lisäksi Sila on juoksun aikaan IHAN laama. Siis nukkuu vaan. Tony onneksi tajusi, että mä kaipaan piristystä (mulla on ollut ihan hirveä viikko, mutta siitä lisää myöhemmin) ja potki meidät treenaamaan. 

Niin me sitten haukutettiin Silaa mäkäräisten ja helteen keskellä. Ja tiitättekös mitä? Sehän haukkui! Toki me palattiin monta askelta takaisinpäin ja tehtiin näkölähdöt ja Jessica meni lähelle piiloon. Mutta silti ja juurikin siksi: me tehtiin onnistumisia! Eikä juoksu, helle tai mäkäräiset haitanneet virettä! Nyt mä taas tiedän, mitä tehdä. Helpottaa ja hakea onnistumisia. Jee! 

No se maanantain hirveys.. Mä muistaakseni kirjoitin tännekin joku viikko takaperin, kun Sila jäi liivin kuminauhoista kiinni metsään hakutreeneissä? Silloin mä päätin, että teetätän sille sellaiset valjaat, mihin se palveluskoiraliiton lärpäke ommellaan kiinni, mutta että valjaat ovat kunnolliset. Sirpan Yellyllä on yhdenlaiset, missä valjaisiin on ommeltu se liivi kiinni ja sitten olen nähnyt kaksi muunkinlaista, kunnon liiviä koirilla. Niin mä laitoin kolmeen paikkaan kyselyä, tekevätkö tuollaista. Ensimmäinen firma vastasi, että tekee ja ota nämä ja nämä mitat. Minähän otin Suvin avustuksella pyydetyt mitat ja lähetin ne tekijälle. Sain kiitosvastauksen ja samalla infoa, että jono on sitten neljä viikkoa.. Kääk! Kausi menossa ja olisin halunnut ne, tietty, jo eilen. No niin sitten pyysin lisäaikaa ennen asian päättämistä. Sainkin vastauksen seuraavasta paikasta, että ei ole koskaan tällaisia tehnyt, mutta voi kokeilla sellaiset meille värkätä: tekee kyllä ihan normivaljaita asiakkailleen. Niin sitten laitoin tälle yrittäjä A:lle, että saan tuotteen tutulta tekijältä (olen kahden vuoden aikana tilannut muutaman pannan mittatilauksena jne) nopeammin ja otan siksi sieltä. Yrittäjä vastasi minulle ystävällisesti, että voi kun kiva ja hieno juttu: hänellä niin ruuhkaa. No. Kun tämä yrittäjä B sai meidän valjaat tehtyä ja laittoi siitä firmansa sivulle kuvan, alkoikin kivitys. Tämän yrittäjä B.n firman sivuilla.. häntä syytettiin plagioinnista jne ja meno oli kyllä todella rumaa. Ja minua syytettiin yrittäjä B:n taholta kaavojen varastajaksi jne. Minäpä sitten, tapani mukaan, olin yhteydessä suoraan yrittäjä A:han ja sanoin, etten ole kaavoja eteenpäin toimittanut ja nämä ovat hänen valjaistaan hyvin paljon poikkeavat. Yrittäjä huomasi erheensä, oli pahoillaan jne, mutta kesti aika kauan saada myrsky hillittyä ja vahinko poistettua.. ja kaiken keskellä mä koen, että oon syypää.. vaikka tiedän, etten ookaan. Mutta tunne *nyyh*

Nyt alan toipua, huh. 

Urosrintamalla. Eilen saatiin asiat sovittua ja Siltsun uros on hieno sekä sisältä että ulkoa. Se asuu Suomessa, joten asiat on aika paljon yksinkertaisempia <3 Ei yhtään tunnu kompromissilta. Ollaan onnekkaita ja uskon, että saadaan maailmaan heenoja pennuja <3 ! Julkistan kaiken, kun ollaan saatu plakaatti valmiiksi. Mutta jee!!

Tänään onkin illalla muutaman viikon tauon tauon jälkeen rauniot. Mahtia!! Mä kerron sitten, miten meni :) Haukku olis kiva saada ulos. ;)