Meillä oli tänään Lapualla tottistreeni pitkänlinjan sakuharrastajan valvovan silmän alla. Latvalan Juhan. Mä, perinteisesti, mietin etukäteen, mitä ihmettä mä teen muiden "hyvien ja osaavien" seassa pikkuisen Silakan kanssa, mutta oli hyvät treenit!
Sanoin, että "ollaan IHAN vaiheessa" ja sain vastakysymyksen, että ollaanko tehty mitään. Onneksi oltiin 😬
Juha kehui Silaa. Sanoi, että ottaisi sen mieluusti itselleen 🤷♀️ Onhan se hieno koira. Oon tosi onnellinen, että mulla on sellainen tyyppi käsissäni ja omanani. Ja ymmärrän, että tämä ei ole itsestäänselvyys. Sen pieni perseily ja röyhkeys on niin osa sitä, etten mä oikein haluaisi sitä Silasta lähteä kynimään poiskaan. Toisaalta, ei oo kovin kivaa ne hampaat käsissäkään. Puntaroitavaa.
Saatiin hyviä neuvoja seuraamiseen ja mua niin naurattaa se, miten mä aina säädän ja sählään..jossen muuten, niin edes pikkulillillä heilutan ja nyin 😂
Nyt sit vaan treeniä treeniä. Ja lupaus BH-kokeesta ei oo kuulemma yhtään mahdoton ensi vuodelle 🤷♀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti