Tällä viikolla on kääritty hihat!
Tiistaina oli tottistreenit Jekun ja Heidin kanssa. Ne meni hyvin <3 Kolme lyhyttä kierrosta, selkeä suunitelma mitä ja miten ja ta-daa! Sivulletulo, seuruu, pito, irrotus, paikkamakuu, liikkeestä maahan. Ne oli repertuaarissa. Niin ja luoksetulo. Luoksetulo tehtiin kolme kertaa, paikkamakuu kaksi, maahanmenoja neljä. Että tämä kertoo siitä meidän määrästä. Ei paljon, mutta onnistumisia ja oikeaa meininkiä. Sitä me haetaan. Ja tekemisen himoa. Ja kauhean noloa myöntää, mutta kyllä ne kehut aina tekee niin eetvarttia.. mua todella liikutti ja kosketti ja hiveli (kaikkein nolointa), miten Heidi sanoi meidän edistyneen <3 Jotekin liikuttavan ihanaa, että sen näkee joku, joka on meidän kanssa ihan lähi aikana treenannut. Hirveän motivoivaa! Loppuun tehtiin kolme haukkua. Ne meni hienosti. Etenkin keskimmäinen oli superhyvä! Mahtavaa, että vihdoin alkaa usko syntyä siihen, että haukku tulee ja toimii. Treenaaminen on kyllä kivaa! Pitkästä aikaa taas kuulkaa. Vähän sellainen Fenix-lintu olo koko elämästä. Että sieltä tuhkasta sitä taas noustaan. Vaikkei kukaan, edes ja etenkään minä, olisi uskonut.
Eikä mun tarvi kotona näitä hinkata. Mä teen pari-kolme kertaa viikossa treenin näistä ja se riittää. Sila oppii kauhean nopeasti ja sen vire ja motivaatio alkaa olla kohdillaan. Tiistaina liideltiin tämän voimilla ja sitten keskiviikkona oli tuplatreenit. Aamulla mentiin TODELLA pitkästä aikaa hakuun! Parhautta! Mulla oli suunnitelma. Teen pelkkää ilmaisua Silan kanssa. Arvatkaas, pitikö mun suunnitelma ja oliko ahneella paskainen loppu? Ei pitänyt ja oli. Oikein. Eka ilmaisu tehtiin suunnitelman mukaan ja siinä jo haukkua sai hetken odottaa. Kellon olisi pitänyt soida. Tukahdutin sen ja kaksi seuraavaa haukkua tehtiin matkan kanssa. "koska Sila niin odotti sitä juoksua ja oli innoissaan ja haukku on mennyt muualla niin hyvin ja.." Diipadaapa. Kaksi seuraavaa haukkua piti kaivaa. Ja voi että mua otti aivoon!! OI MIKSI MÄ EN PYSYNYT MUN SUUNNITELMASSA?! Olishan siihen loppuun voinut ottaa yhden pelkän juoksun ja suoran palkan. Iso kyynel. Ehkä tää oli tarkoitettu mulle opetukseksi. Että pysyn jatkossa ajatuksissani. En sovella. Ainakaan paljon. Ja aina :D Seura oli taas mitä parhainta! Että kiitos Elisa, Liisa ja Sallamaria vaan vielä <3 Ihanaa oli nähdä, miten hakupilke syttyi sekä Revon että Torstin ja Sallamarian sekä Elisan silmiin ;) Ja ihan parasta oli nähdä taas se, miten Sila rakastaa tätä! Se ei pystynyt kävellä kunnolla autolta metsään. Se veti ihan sikana ja mä en hennonnut nillittää sille siitä. Koska sen joka solu huusi intoa ja iloa! Ihanaa on myös se, että joka kerta, kun treeneissä haen sitä autosta, makaa se pienellä rullalla häkin perällä. Nukkumassa. Se oikeasti tankkaa lepoa treenien välissä. Huikeaa.
Tehtiin myös esineruutua. Onneksi mulla oli autossa ProPakki mukana, silllä siellä oli kaikki ruutukamat, tietenkin, valmiina. Mulla on siellä ne kolme erillistä lokeroa ja yhdessä lokerossa on metsäkamat. Merkit ja esineruudun esineet. Oli läpsykenkää, lompakkoa, hanskaa jne. Tallattiin ja merkattiin ruutu ja sitten vuorotellen koirat kehiin. Jokaiselle tehtiin pieni hetsi esineelle, joka sitten nakattiin vähän matkan päähän. Jokainen koira joutui käyttämään nenäänsä löytääkseen esineen. Kaikki löysivät, palautuksessa on vielä mulla tekemistä. Sila ottaa esineen, tuo sen, mutta juoksee mun ohi helposti.. Mä leikitin sitä esineellä ja vaihdoin sen namiin. Ja omaan leluun. Mutta tätä pitää työstää. Kuitenkin tästä ruudusta jäi päällimmäiseksi tunteeksi ilo. Oli älyttömän onnistuneet treenit jokahittelle!
No, se tuplatreeni tulee siitä, että ehdittiin Silan kanssa elbailla jokunen tunti kotona (joskin Sila aloitti jo luun järsimisen siinä välissä), ennen kuin meillä oli sovittuna Jessican tottistreenit. Me oltiin etukäteen juteltu, että aamulla on haku ja sovittiin, että tehdään tämä silti. Koska. Sitäkin pitää treenata. Että koira on mahdollisesti väsynyt. Jos ikinä koskaan (toivottavasti kun) päästään kisoihin, on ne päivät pitkiä sielläkin. Ja suorituksia voi olla samana päivänä useampia. Eli folks, treenatkaa sitäkin <3
No. Treenit meni musta hyvin! Tehtiin kaksi kierrosta. Sila tuli autosta ja näki, missä ollaan, niin häntä alkoi heilua ja koetti kiskoa kohti ovea. Sila tykkää tottiksesta *pallosilmähymiö*. Sekin on näemmä mahdollista. Tehtiin irrotusta pari toistoa, paikkamakuuta, sivulletuloa ja seuruuta. Kaikissa on vielä työtä, sillä Jessican ja mun toive on saada Silasta joka kerralla paras suoritus irti. Eli ei matkalaukkuilua. Sivulletulossa se tarjoaa parastaan oikeastaan abaut aina. Seuruu vaatii vielä multa aktivointia välillä. Mutta huom. Ei koko ajan *joku muu hymiö* . Paikkamakuu tehtiin kaksi kertaa ja siinä tuli oivalluksia. Irrotukset alkaa toimia hyvin. Meinasin kirjoittaa eteen sanan todella, mutta se olis liioittelua. Hyvin kuitenkin.
Tänään ei treenata mitään. Aamulla rauhallinen lönköttelylenkki ja illalla sama. Toki yhden oravan kävi taas polleana ajamassa puuhun, että siinä kohtaa ehkä tää rauhallisuus ei toteutunut. Mutta muuten. Huomennakaan ei ole mitään, mutta lauantaina on hakuilua, jossen väärin muista.
Ajjettä. Mä niin nautin tästä. Treenaamisesta, haaveista, unelmista.. Oli jo aikakin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti