Posti toi meille tänään hartaasti odotetun paketin. Nahkiksen Huopis-pannan. Sen, mistä oon tainnut kirjoitella jo ennen, kuin Silaa olikaan. Pitkän soutamisen ja huopaamisen (heh) jälkeen mä päädyin keltaiseen huopaan. Mutta. Mä halusin siihen myös muuta. Kimallusta. Niin Silalle räätälöitiin panta, jonka olisi tarkoitus mennä sillä koko loppuelämän. Säärövaraa on 15cm ja nyt se on meillä toisiksi pienimmässä rei´ässä. Eli se tulee menemään kauan. Nahka on mustaa ja dimangit keltaisia. Paitsi yksi. Halusin sekaan YHDEN vaaleanpunaisen tai punaisen kiven. Ja keskimmäinen kivi on nyt vaaleanpunainen. Ja tää panta on täydellinen. Lisäksi se on kotimaista käsityötä, yhden naisen yrityksestä. Näin yrittäjän silmin mulle tuo lisäarvoa ja hyvää mieltä tieto siitä, että olen tukenut oikeaa ihmistä ja yritystä. Ja pannan alkuperä on eettinen ja aito. Joten Nahkis kiitos! Täällä tyytyväinen asikas. Tai oikeastaan kaksi. :)
Ja peeäs. Mulla loppuu nyt aika, mutta palaan. Mua korpeaa, etten saa asetuksia stemmaamaan. Tänään kirjoitetut tekstit ei mene omiin "lokeroihin", vaan niiden välissä on pelkkä viiva. Mua tällanen ärsyttää suunnattomasti, joten en anna periksi. Mun pitää kirjoittaa vielä stooria siitäkin, mitä ja ketä kaikkia ihania ihmisiä mun elämään on tullut Silan myötä. Ja miten. Joten teen Arnold Schwarzeneggerit. Tai terminaattorit. Ne hokaa, jokka hokaa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti