Liittyy vahvasti tän päivän agilityharkkoihin. Joku vois ihmetellä, miten mun KAIKKI agilityä harrastavat koirani on "kärsineet" tästä samasta ongelmasta. Varastamisesta ja lähtöön jäämisen vaikeudesta. Ja jotenkin mä en yhtään tajua sitä ihmetellä. Son mun ja mun koirien välinen juttu ja tapa harrastaa tätä lajia. Ja JOS mä olisin yksin ja IHAN rehellinen, niin sanoisin, että se pikkiriikkisen kutkuttaa ja huvittaa mua :) Että onhan se aika hauskaa, että koiralla on niin himo päästä tekemään, ettei meinaa pysyä lähtöviivalla. Enkä mä siksi halua siitä natseilla. Palautan vaan Silan sinne takaisin istumaan. Ainakin melkein aina. Tänään pystyi varastamaan kerran. Tai ei ainakaan montaa kertaa.. ;)
Tää on kuulkaa niitä ERITTÄIN harvinaisia hetkiä, kun myönnän, että on ilo ollut olla väärässä. Ja että Tony oli oikeassa. Silasta on tulossa varsin kiva agilitykoira. Innokas, vikkelä.. kaikkea, mitä mä LUULIN ettei tsekkiagility voi olla. Ihan tosi hauskaa nähdä, miten pitkälle meidän rahkeet riittää. Ja kunhan nyt saadaan ne kuvat otettua, niin voitaneen ruveta ajattelemaan rimojen nostamista jne. Siihen saakka harrastellaan. Tänään mentiin ympyrää, missä oli kolme hyppyä ja putki. Ja jestas. Mä sain ponkia niin haipakkaa sukkasillani, että kotiin päästyäni mun toisessa kantapäässä oli jäätävän kokoinen reikä. :P
Sippe sai Pompan joku viikko/kk sitten viikonloppualesta ostetun jumppapompan tänään päälleen ensimmäistä kertaa. Mä oon katsellut sitä kauan ja sit raaskin sen ostaa. Ja oli kuulkaa kätevä. Helppo pukea, pysyy hyvin päällä ja suojasi selkää ja niskaa, mitä halusinkin tänään suojata, kun ripsautteli vettä. Mä jätän aina auton muutaman kilometrin päähän ja kävelen Silan kanssa treeneihin. Saadaan samalla alku- ja loppuverkka vähän, kuin itsestään. Jos oot miettinyt jumppapomppaa, ni mä sain vinkin, että kokoa suurempi, kuin esim. Peruspompasta. Meillä perus on kokoa 56 ja tämä jumppa on kokoa 60. Ja molemmat on just passelit.
Tässä teille vielä hauska video siitä, miten innoissaan Sila on agilityhallilla. Mentiin edelliskerralla sinne vähän ajoissa ja pihalla oli kauhea tuuli. Halliin ei voi mennä, koska edelliset vielä treenaa ja paikallaolo olisi saanut just lämmitetyt lihakset kylmiksi, niin pysyttiin hallin tuulen suojaisella puolelle pienessä liikkeessä odotellessa. Ja katsokaas, mikä kuvio toistui AINAKIN kymmenen kertaa:
Jotenkin liikuttavaa.
Semmosta. Nyt vielä pitäisi valita Waldogsin uusista tsekkitrikoista ne, mitkä haluaa itselle. Sinne oli ilmestynyt uudet rotutekstiilit ja TSEKKI oli päässyt mukaan. Minä sitten reippaana otin sinne yhteyttä ja organisoin tsekkiporukalle sieltä kimppatilausta. Meitä ei hirveän montaa ole, mutta paritkymmenet trikoot kuulkaa lähtee vielä ennen Suomen peliä tilaukseen. Joten soronnoo! Palataan taas pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti