Meillä oli tänään uusia kokemuksia-päivä. Aamulla tavattiin rally-tokon ajoilta treenikaveria, saksanpaimenkoiraneitosta 1,5v, jonka kanssa lähdettiin lenkille eilisestä treenistä "moska hampaankolossa" ja ajatuksena oli häiriö. Eli lenkki hihnassa niin, etteivät koirat pääse leikkimään tms. Melkoinen suoritus, mutta se meni mageesti! Kummankin osalta. Tottakai välillä piti haistaa, haastaa leikkiin, kahlata suo-ojassa, juoda vierekkäin jne. Ei nyt siis ihan natsimeiningillä oltu liikkeellä ollenkaan, mutta noin niinkun periaatetasolla. Kaksi tai kolme koiranohitustakin tuli matkalla ja eipä niissä ollut ongelmaa kummallekaan nuorista naisista.
No. Sitten tulikin uusia tuulia. Päätettiin mennä kokeilemaan läheistä koirapuistoa. Sila ei ole koskaan ollut koirapuistossa, enkä ollut ajatellut sitä sellaiseen viedäkään. Mutta sinne me mentiin. Kahden uroskoiran sekaan. Puisto oli rajattu kahteen osaan (isot ja pienet?), mutta nyt paikalla oli pelkkiä isoja koiria. Laitettiin tytöt toinen toisen ja toinen toisen pojan kanssa. Leikit sujui mallikkaasti molemmilla puolilla, vaikkakin tehtiin vaan pikavisiitti, sillä mulla häämötti seuraava meno.
Oon alkanut nimittäin taas kuntoilla. Kevyen vuoden totaalitauon jälkeen. Meillä on Lauran kanssa Fystopissa duo-treenejä PT Saijan johdolla ja ne katkesi kuin kanan lento viime kesään, kun taas kumpikin kaaduttiin kesälomalle suorilta jaloilta. Kuten jokainen kesä tähän saakka. Nyt kesälomaa varjosti vielä nämä "vitsinä aloitetut" neuvottelut firman myynnistä ja meistä kummastakaan ei ollut treenaamaan yhtikäs mitään. Saija on ystävällisesti pitänyt meille treenikorttia voimassa ja niin me päästiin taas aloittamaan. Tai no, nää kaks ekaa kertaa oon treenannut yksin. Ja NIIN pienestä kuulkaa on pitänyt aloittaa, että te nauraisitte. Mutta mulle se on iso juttu, olkoonkin 3kg käsipainot ;) Ja , koska mä en osaa koskaan himmailla, on meillä illalla vielä rauniotreenit. Tänään olis tarkoitus ottaa mukaan lasta ja kokeilla haukuttaa Silaa siellä. We´ll see.. Mä sanon kuulkaa, että tänä iltana tiedän yhden naisen, jolle uni maittaa.
Ja nyt vielä loppukevennys. Mä oon ollut nyt kuukauden päivät (?) curly girl-metodilla tukkani kanssa. Keittelin tässä yks päivä taas pellavalimaa ja äsken, treenien jälkeen, pesin hiukset ja levittelin limat tukkaan. Päälle sit toi Atrian upea teeppari, jonka Hulda voitti viikonloppuna Jauheliha-kirjan kanssa arpajaisista. Kasvissyöjä-äidin unelma palkinto. No joo, siinä limaa levitellessäni arvoin vähän määrän kanssa, mut päädyin runsaaseen. Ja hups. Puolet tais valahtaa Tonyn kylpytakille.. Ehee. Nyt pitäis kuivailla tukka ennen raunioillemenoa, joten soronnoo! Diffuuseri huhuuloottoo mua. Elämässä pitää näemmä aina olla pientä twistiä. Jossei muuten, niin väkisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti