Meillä oli siis pelastusporukan hakutreenit. Tallattiin "ihan perinteinen" PK-hakualue, 150m pitkä ja normileveä. Sila oli kolmantena koirana vuorossa ja halusin sille neljä piiloa ja siis neljä eri "ukkoa". Toivoin, että ukot eivät makaa pitkulana, mutta voivat istua tai makoilla osittain: Silalle on se kokonaan makaavan maalimiehen haukkuminen vielä työläämpää, kuin istuvan ja tänään halusin, että keskitytään muuhun, kuin haukkuun.
Viime hakutreeneissä me tehtiin Silalle piilot "haamuilla" ja nyt toivoin, että otetaan pelkkä ääniapu niin, että maalimies huutaa Silaa nimeltä. Kuitenkin niin, että eivät ole lähellä keskilinjaa, vaan melko syvälle, jopa perälle, toivoin maalimiesten menevän.
Hain Silan autosta, kun kakkoskoira suoritti partiointia alueella ja käytiin vähän käppäilemässä. Siellä jo huomasin, että Silan vire oli oikein erinomainen! Se oli tärpäntikkelinä ja oli kovasti korvat tötteröllä menossa kohti hakualuetta. Siitä jopa näki, että se pettyi, kun vein sen tallustelemaan hiekkatielle.
No, pettymys jäi lyhyenlännäksi, sillä kohta päästiin hakuilemaan. Mä en ole VIELÄ ottanut sitä hallintaan, kun mennään alueelle, sillä tykkään tuosta sen asenteesta, ilosta ja palosta. Vielä. :D Mä niin näen itseni vuoden päästä kiroamassa sitä, miten olisi heti alussa pitänyt keskittyä tähänKIN :D
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Sila sai jokaiselta maalimieheltä ääniavun, jonka jälkeen se lähti todella lujaa etsimään maalimiestä. Ongelma edellisillä kerroilla on ollut "kengurunloikat", mitä se harrasti nähdäkseen maalimiehet: nyt ei sitä ongelmaa ollut, koska ei tiennyt sijaintia- meni nenällä. Ja tästä kiitollisuuspisteitä ropisi näille treeneille lisää <3
Kaikki neljä ukkoa löytyi nopeasti ja jokaiselle tuli hienot haukut! Yhden kohdalla haukkui kerran ja piti pienen tauon- kokeili, saisiko purkin auki sillä, mutta jatkoi, kun kansi ei auennut. Ensimmäistä maalimiestä oli tallonut, joskin tämän sijainti oli hankala, jos koira halusi lähelle haukkumaan: miten Sila yleensä tekee. Mutta tätä pitää, tottakai miettiä jatkoa ajatellen. Vielä en haluaisi siihen puuttua, koska nyt saatu haukku sujumaan ja hommassa on iloa. Tästä kuitenkin se MELKEIN tuohon otsikkoon.
Hirveän iloinen mieli sekä haukuista että siitä, miten lähti maalimiehille ja käytti nenää! Lisäiloa siitä, että mä muistin joka pistolla edetä ja Sila pysyi maalimiehillä siihen saakka, että ehdin paikalle. Ja tässäkään kohtaa mä en vielä keskittynyt hallintaan, vaan otin sen hihnaan ja tullaan "raamit kaulassa" keskilinjalle. Mitä varmasti taas kadun vuoden päästä..
Hyvä, ihana, iloinen mieli! Ja alla mun uljas hakukoirani:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti