Tänään aamulenkillä Sila oli alun ihan normaali. Lönkytteli mun vieressä/vähän edellä tai takana. Yhden talon pihassa usein huutaa koira, joka juoksee siihen ihan ojan viereen räyhäämään ja siinä Sila aina vähän "ahdistelee", joten siinä tehtiin pieni peruutuspätkä ja se meni ihan älyttömän hyvin. No, matka jatkui ja kaikki normaalisti. Päästin sen jossain kohtaa irti, Sila kävi ryteikössä asioillaan ja jatkoimme matkaa. Kunnes saavuimme pienelle kentälle. Sila lähti mun edelle ja samassa se lähti häntä mutkalla vetämään kahdeksikkoa ja pomppi ilmaan 😂 Mä tietysti repesin, minkä seurauksena Sila sai vettä myllyyn ja juoksi mun luo ja koetti iskeä nilkkoihin, kuten silloin moooooonta kk sitten sillä oli tapana, viime vuoden puolella.
No. Nykyään mulla on eväät asiaan ja sain siitä Silan perusasentoon, sairaan hienon seuruun ja ehkä meidän parhaat-ikinä liikkeestä maahanmenot ilman käsiapuja! Jee 💗 Kun sitten jatkoimme lenkkiä, vaikutti Sila jo "normaali malta", kunnes. Mä kuulen ihan valtavaa jyrinää kauempaa- ukkonen lähestyy. Tein uukäännöksen, mistä Sila riemastuu ja käy pölläytyämässä joidenkin kymmenien metrien päästä pikkulintunipun. Seuraavaksi se bongaa kauempana fasaanikukon ja käy jahtaamassa sen lentoon 🙈
Mun tutkimuksen tulos on, että tsekinpaimenkoiralle ei riitä kahden lenkin-taktiikka, ilman treeniä, montaakaan päivää. Ainakaan kaikille. Muuten lyö läpi käytös, jota me ei toivota. Jollakin se on häiriöiden bongailu, jollakin räyhäämistä, tekemisen keksimistä tms. Onneksi huomenna taas treenataan 😁 Tänään on lasten sukulaissynttärit, joten vieraita luvassa ja sitä kautta muutosta normiin.
Sitten miehiin. Jos shelttiuroksen miettiminen on vaikeaa (väri, koko, terveys, luonne, sukutaulu), niin voin kertoa, että helppoa ei ole meilläkään. Populaation määrä on pieni, PEVISA on tiukka (pullauttaa nuoret urokset pois) ja sukutaulussa on paljon koiria, mitä haluat karttaa. Siihen päälle terveys ja luonne, niin jep. Ei ole helppoa. Silan ensimmäinen uros Zeven vaikutti hyvältä, kunnes saimme tietää, että Silan isoisällä on kahdessa pentueessa epilepsiaa ja Zevenin isoäidin siskon kautta sama riski. Totesimme Ingelan kanssa, että liian iso riski. Seuraava uros oli tsekeissä. Ihana, kaunis, terve, hyvä jälkeläisnäyttö ja Sila sai vihreää. Mutta tuli korona ja minä sanoin, etten matkusta loppuvuodesta ulkomaille astuttamaan- tämän uroksen omistaja ei suostunut pakasteeseen. Uros nro kolme oli kaunis, rohkea, sopivan matkan päässä ja myös jo sen ikäinen, että mahdollisen epilepsian voisi olettaa jo puhjenneen. Mutta taas löytyi epilepsiariskiä meidän makuun liian läheltä, kun nämä kaksi olisi saattanut yhteen. Melkein iski jo epätoivo, mutta annoin itseni masentua tunnin. Sitten taas mentiin.
Neljäs uros on hieno. Myös jo sen ikäinen, ettemme enää pelkää epilepsiaa samoin, luin nuoren uroksen kanssa voisi pelätä. Harrastaa suojelua ja tokoa. Terve. Kaksi pentuetta maailmassa. Ei liian iso. Tummia ovat Silan kanssa molemmat, mutta se on listallamme viimeisenä huolena. Asuu tsekeissä. Uros on perjantaina käynyt klinikalla ja siemenet nukkuvat nyt typessä. Niistä pieni osa herätetään kk päästä ja jos siellä on sen jälkeen riittävää elämää, lentävät ne Suomeen ja Silan mies on VIHDOIN totta ❤️ Juoksua odotan lokakuulle, joten marraskuussa lienee sitten siemennys, jos kaikki menee, miten toivomme 🙏
Saa peukuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti