Tässä elämässä. Mulla on selvästi liikaa aikaa ajatella nyt sairaslomani aikana. Eilen mä ajattelin oikein urakalla. Tätä elämää. Että miten sä käytät elämäsi parhaat KYMMENET vuodet siihen, että herätyskello herättää sut aamulla kukonpierun aikaan, kiireellä aamupala, kiireellä jokainen lähtee johonkin, teet töitä koko päivän (sen ajan kun aurinko paistaa) äkkiä kotiin, ruokaa kaikille ja hups. Son ilta. Sitten, seitkytjotainveenä, valtio kiittää sua ja saat 1500€ kuussa kiitokseksi siitä, että annoit elämäsi parhaat vuodet. Ja samaan aikaan Maapallo voi huonommin kuin ikinä, kulutus lisääntyy, saateet lisääntyy, vaatimukset lisääntyy ja kauhealla kiireellä kulutetaan ja tuotetaan lisää. Että pysytään oravanpyörässä.
Niin mä kysyn vaan, että missä kohtaa tässä on se osuus, joka on järkevää? Mua joku tästä ajatuksesta kritisoi, että no miten muuten tän vois hoitaa? Mä heitän pallon sulle- mietipä sitä. Mulle tuli jo pari ideaa.
Ihan aikuisten oikeasti. Viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut ihan kauhea muutos tässä elämässä. Eikä todellakaan pelkästään parempaan suuntaan. Nyt koen, että sekä meidän ikäpolvi että tulevat sukupolvet joutuvat pakotettuna miettimään näitä asioita. Mitä ihmettä voitaisiin ja pitäisi tehdä toisin? Millä tästä oravanpyörästä pääsisi pois? Mä luulen, että aika moni burnoutin läpikäynyt tunnistaa tän ajatuksen. Ja miettii näitä samoja juttuja. Joten kamaan, keksitääs tähän ratkaisu! Ny heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti