Reissun jälkeen alkaa aina arki. Yleensä rätti lätsähtää naamalle melko nopeasti, pyykkivuori on yleensä valloituksessa heti kärjessä, mutta myös muu "tavallisuus". Ja tavallisuus on välillä tosi jees. Enemmänkin kuin jees.
Meille Silan kanssa tavallisuuteen kuuluu kahdet treenit viikossa. Plus ne, mitkä tulee ex-tempore päälle. Nuo Silan juoksut tässä vähän sekoittaa pakkaa- se on todella outo. Rauhallinen. Sisällä se ei yhtään säädä 😳 tuntuu yhtäkkiä ihan aikuiselta. Mietin, miten mahtaa treeneissä näkyä.
Vastaus. Ei mitenkään.
Keskiviikkona meillä oli rauniot. Oli lämmin ja oli juoksut. Mä olin etukäteen arvellut, että saadaan vuoronumeroksi viimeinen--ei häiritä muiden menoa sotkemalla hajuja raunioille. Mutta osaa ei haitannut asia, vaan ottivat extratreeninä. Mentiin neljäntenä. Eikä Silasta huomannut yhtään, että olisi joku. Eikä ehkä näin juoksun alussa olekaan, paitsi jotain mahdollisia "menkkakipuja"? Anyway, ukot ja akat löytyi ja moodi oli hyvä. Muutaman kerran, ennen viimeistä ja vaikeinta (?) piiloa pysähtyi ja katsoi mua, kysyi selvästi apua, mutta mä vaan tuijottelin pilviä.. Niin se tuhahti ja totesi, että itse pitää kaikki aina tehdä ja etsi viimeisen piilon 😂 olin enemmän kuin tyytyväinen. Sen työmoodi on tosi hyvä, eikä se lakkaa yrittämästä. Etsii itse aktiivisesti hajuja. Rauniot on niin sen juttu.
Semisti harmittaa vieläkin, että viime sunnuntaina, reissulta kotiinajopäivänä, olisi Lapualla ollut pelastusporukkaan "karsintakoe", mihin ei nyt sit päästy. Se olis ollut ikään kuin mun unelma. Tavoitteellinen pelastustreenaaminen ja siihen rinkiin pääsy 💔 No. Ens vuonna uusi mahdollisuus.. Ja toisekseen, meillä on aivan sairaan hyvä porukka tuossa omassa treeniryhmässä. Siellä on kiva treenata ♥️
Sit tuli torstai ja käytiin koko perhe hikoilemassa miljoonativolissa. Huhheijaa. Sen perään olin enemmän kuin valmis Silan kanssa metsään-ensimmäinen metsäjälki luvassa. Mun agilitymenneisyyden treenikaveri on nykyään ihan pro pk-harrastaja ja lupasi vetää meille ensitreenit. Hästäg ikuisesti kiitollinen❣️
Mäkin pääsin töihin. Tallasin Annen Helka-aussille 300m lenkin ja Anne teki Silalle, veikkaan noin 100m jäjen. Mä oon viimeksi ollut jäljellä ysärillä, tervuni Narrin kanssa. Silloin aloitettiin makkarajanalla ja perään kauhea kasa samaa makkaraa. Ja muurahaisilla oli mukavaa 🙈 nyt meininki oli ihan toinen. Mulla oli mukana Silan rauniopurkit (matalimmat pakasterasiat) ja purkkiruokaa. Anne otti purkit ja ruuat metsään, käveli lyhyin askelin reitin ja jätti matkalle palkaksi purkkeja. Jälki vanheni puoli tuntia ja sit mentiin.
Lähdettiin kävelemään hiekkatietä sinne päin, mistä Anne oli metsään mennyt. Ja ette usko! Siitä, mistä jälki lähti metsään, ponkaisi Sila sinne! Se meni, kuin tietäisi mitä haetaan, jäljelle ja sitä pitkin ensimmäiselle purkille. Hihkuin ja kehuin, kansi auki, ruoka hetulaan ja tyyppi jatkoi jälkeä 😳 Sama joka purkilla ja viimeisellä pidettiin leikkibileet- mulla oli patukka taskussa mukana. Yhden purkin ohi meni huomaamattaan ja jumankekka! Se teki jäljen 😍 Eikä sitä tarvinnut opettaa tms. Oli ihan luontainen homma. Tää oli noin miljoonakertaa mukavempaa, kuin se peltojälkiyritys, minkä oon kahdesti tehnyt, ja missä silaa koko ajan jarrutan ja "pakotan" syömään joka namin. Että thx Anne! Saat (hehe) meistä treeneiseuraa toistekin. Kiva oli nähdä myös konkarin menoa Silan jälkeen 👌
Ja viikon viimeinen treeni on aina perjantaisin, agility. Meitä oli paikalla kolme kovaa treenaajaa ja siellä sovittiin, että Sila on, pikkuhousuineen, viimeisenä. Agilityssä pitää olla juoksunartuilla housut, mikä on varsin ymmärrettävää, keinonurmialustalla. Onneksi Silan moodia ei housut haitanneet, siitäkään kun ei ollut tietoa eipä kokemusta.. Mentiin rataa pätkissä ja olin kyllä tosi positiivisesti yllättynyt! Kepit meni (kaarien kanssa toki) aivan sairaan hyvin, puomilla tökki kantta nenällään, haki hypyt, teki pakkovalssit.. Sila tekee kaiken, mihin sen vien ja mitä pyydän. Se on ihan ihmeellinen koira. Se ei säädä, ei soosaa..se on NIIN töissä kun on töissä. Sitä ei samaksi koirasi tunnista.. Kotona säätää koko ajan 😂 paitsi nyt, kun valmistautuu henkisesti äitiyteen kroppansa kehoituksesta. Raukka. Ei koe sitä riemua vielä toviin. 🙈
Sit mä tässä jo viime yönä näin unta. Sila on ilmoitettu ensi viikonlopulle näyttelyyn. Se on IHAN karvaton. Todella kauhea 😬 Kaulassa on enää hapsut.. Näin viime yönä unta, että kaksi oli perunut tulonsa ja yksi oli ihan epämuodostunut tsekiksi, joten Sila oli Roppi 😂😂 (aikataulussa neljä Tsekkiä) Haha. Jospa uni olis enne. Tai no. Jospa uni olis vaan tsemppausta tässä kohtaa.
Takana siis mukava viikko. Tästä on kiva suunnata katse seuraavaan viikkoon. Luvassa jäätävät helteet (voiko helle olla jäätävä?), joten ohjelmassa luultavasti ainakin uimista. Kai juoksussa voi uida? Ettei oo mitään tulehdusriskejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti