Silan mielestä lampaat on ihania. Mutta ei ihania sillä tavalla, mitä mä ja muut ihmiset halutaan sen ajattelevan. Mutta. Vaikka sen haave olis pölläyttää, jahdata ja haukata, se ei ole päässyt mitään näistä tekemään. Vaan se on liinassa JA mulla on paimensauva (=keppi) JA Silalla on jo joku perustottelevaisuus olemassa. Se ei voi enää esittää "en ymmärrä" korttiaan. Joten siltä vaaditaan.
Ensin mentiin pyöröön. Treenattiin kiertoa, kaartoa, seis-käskyä ja hidasta/hallittua lähestymistä. Yksi kunnon sauvan läsäytys Silan eteen sai sen muuttamaan himonsa hallituksi ja kaartoon tuli ravi. Pyörössä kivaa on se, että lampaat "saa olla". Niitä ei liikuteta, vaan koira liikkuu ympärillä ja mä blokkaan, jos sille tarve. Jos. Hehe. Ironisesti.
Toinen suoritus mentiin pellolla liinassa. Sila ei suostu olemaan takana yksin, puskee silloin liikaa voimaa lampaisiin, joten emme tee sitä. Mennään yhdessä takana ja treenataan ravilla liikkumista, suuntia, seis-käskyä jne. Ja pirkule, se meni tosi hyvin. Yksi kepin lasautus maahan sai korvat kuntoon. Mä en nyt sitten edelleenkään tiedä, mitä ajatella. Jatkosta siis. Ehkä jätän tän kohtalon käsiin. Yksi aika meille on vielä varattuna heinäkuulle. Mutta we'll see.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti