Back in business

Pieni hiljaiselo treenirintamalla, sillä käytiin perheen kanssa viikon lomareissulla etelän lämmössä. Silalla oli tyystin uudet tuulet, sillä seuranaan oli viikon verran tsekkipoika Rico omistajineen. Asuivat siis meillä, Silalle tutuissa ympyröissä. Jotta pieni jännitys säilyisi elämässä, järjesti Sila itselleen sillä aikaa korviinsa hiivan 😳 Mä olen ikuisesti kiitollinen mun ihanalle koiraystävätiimille- Riinalle (Ricon emäntä), joka bongasi asian ennen, kuin äitiyi pahaksi ja Suville (Cocon emäntä), joka kiisi apuun 🙏 Sila oli käytetty eläinlääkärissä, jonne on vuosien varrella syntynyt luottamussuhde ja sain käydä maksamassa käynnin, kun olin lomalta kotiutunut. Nyt sitten tiputellaan korviin Canofitea ja huudellaan pihka-litkulla. Itse asiassa korvat näyttää jo tosi siisteiltä ja en ole, tätä aamua lukuunottamatta, nähnyt Silan niitä raapivan. Toiveikkaana siis, että tämä menisi yhtä mystisen helposti, kuin tulikin.

No mutta. Ihana, tuttu ja turvallinen arki on nyt taas elämässämme ja päästiin tänään Silan kanssa tottikseen. Olin oikein laittanut kellon soimaan aamulla ja täytyy sanoa, että hivenen olisi tehnyt aamulla mieli jatkaa unta.. Mutta koiraihmiset 🤷‍♀️ eikun ylös ja kahvinkeittoon. Mä en ole tottista tehnyt sitten leirin, joten vähän jouduin miettimään, miten lähtisin vitsaa vääntämään. Ennen leiriä olin kävelevä namiautomaatti ja siitä tavasta halusin päästä eroon. Samalla halusin säilyttää sen vireen, mikä leirillä, lelun kanssa, saatiin esiin. Mutta epäilin, ymmärtääkö kanssatreenaajat asiaa ja osaanko /uskallanko sitä lähteä kaivamaan. Onneksi paikalla oli ihana Johanna, joka oli heti kartalla mun asiasta. Samaten toinen paikalle tullut treenaaja tiesi, mitä hain ja niin mä uskaltauduin heikoille jäille.

Silan vire on nyt hyvä. Se keskittyy vain muhun, ei nuuski eikä haaveile. Mutta. Sen seuruupaikka on yli puolet ajasta väärä, se poukkoilee leluun, keulii, puree mua turhautuessaan ja tällaiset pari pikkuista sivuongelmaa olis nyt sit työn alla 🤷‍♀️😂 Onneksi meille on tulossa reilun kk päästä valvovan silmän alle treenit ja mä tiedän, että tulen sieltä viisaampana takaisin. *sitä odotellessa *

Ja sitten. Mulla on erittäin paha ongelma treenien kanssa. Mä en koskaan suunnittele niitä etukäteen ja voin sanoa, että sen huomaa 🙈 päätin siinä lennossa ottaa vähän kapulaa. No, koska en ollut asiaa ajatellut, otin nostoa, pitoa ja noutoa. Eikös kaikkia kannata sekoittaa just kerralla ja tehdä asiasta mahdollisimman epäselvä? Pito meni persiilleen, muut pelitti kohtuullisesti. Ja yhteen hyvään pitoon sain treenit päättymään, joten ehkä optimisti sanoisi, että oli siinä hyvääkin. 😜

Luoksetulo oli hyvä, se tehtiin kahdesti. Ainut pikku miinus, että ekalla kerralla mun röyhkeä böönani varasti. Eteentulosta sai namin, sivulletulosta lelun. Senkin keksin siinä hetkessä.. Mä niin tarvisin suunnitelmia.

Korva tosiaan tuntui vaivaavan hallilla ennen treeniä ja itse asiassa vielä kotonakin. Putsasin sen ja siihen katosi kutina. Treeniä korvat ei haitanneet. Kai mun pilvessä pitää aina olla musta keskus ja huolien määrä vakio.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Vois vaikka suunnitella seuraavan tottistreenin 😄