Huoli

Mulla on ollut sheltti vuodesta 1990 vuoteen 2019. Aika kauan. Nyt elän ensimmäistä kertaa ajanjaksoa, jolloin mulla ei ole tuota pientä, kaunista ja niin sopivaa paimenkoiraa elämässäni. Hirveän jotenkin haikeaa. Ja nyt, viime kuukausina mulle on tullut pelko ja olo, että mulla ei ehkä enää koskaan ole enää shelttiä. Rodussa tikittää aikapommi. Iso.

Osku, mun ensimmäinen shelttini, oli herkkämahainen. Hemppa, sikoni sheltti, oli nirso ja kärsi vatsakivuista. Särö oksensi tyhjää mahaa ja oli nirso. "Sheltit usein on herkkämahaisia"- lause, on tuttu jokaiselle sheltti-ihmiselle. Tyhjän mahan oksentaminen on niille lähes arkipäivää. Ja nirsoilu. Ja ripuli.

Nyt, vuonna 2019, asia on saanut uudet mittasuhteet. Asiaan on löytynyt syy ja aikapommin nimi on sappirakon mucocele. Sairaudesta on puhuttu jo vuosia ja shelttien sappia on leikattu siinä määrin, että osa eläinlääkäreistä on sanonut ääneen, että joka ikinen sheltti tulisi ultrata sapen osalta. Ongelma on siinä, että olemme mahdollisesti todella paljon myöhässä ja suurin osa shelteistä on edelleen ultraamatta. Suuri osa kasvattajista ja omistajista ei aio shelttiään ultrauttaa. Joulukuun puolivälin paikkeilla on tulossa ENSIMMÄINEN joukkari, jossa ultrataan shelttien sappia ja otetaan Hannes Lohen tutkimusryhmälle verinäytteet: siellä on kiinnostuttu asiasta. Mikäi geenitesti saadaan, voidaan nähdä tunnelissa vielä pieni valon pilkahdus. Pelkään, että ongelmaksi tulee niiden terveiden koirien löytäminen.. osa mucocele -diagnoosin saaneista koirista on ollut täysin oireettomia. Menneet ultraan kasvattajan pyynnöstä/kehotuksesta.

Jotain kertoo sekin, että kuulin tänään yhdeksästä ultratusta sheltistä. Kaikki eivät ole suomessa syntyneitä koiria. Kaikilla ei ole oireita. Kahdeksalla on ultran jälkeen aloitettu lääkitys: muutoksia sapessa. Melkoinen prosentti, eikö totta?

Pääseekö tämä joskus Pevisaan? Sadaanko tätä enää ruotuun? Onko meillä enää terveitä yksilöitä, vai onko mukana vain sairaita ja kantajia? Voiko kantaja olla loppuun saakka "terve"? Onko matadoriurokset ultrattu? Voisiko sairaista koirista saada julkisen listan? Voisiko kasvattajat havahduttaa asiaan, miten? MIKSI TÄMÄ EI KIINNOSTA KASVATTAJIA? Miksi näyttelymenestys ajaa terveyden ohi? Miten sheltit voisi vielä pelastaa?

Särkynyt sydän ja kyynel. Joskus on vaikeaa olla positiivinen ja optimistinen. Nyt tuntuu siltä, ettei vaan pysty. Ja se vasta kauheaa olisikin.