Häpi häpi HÄPIIII

Me mentiin tänään uuteen (meille uuteen siis) hakuporukkaan mukaan ensimmäistä kertaa ja tottahan se on aina vähän jännittävää mennä "nobodynä" johonkin porukkaan, joka on jo hitsautunut yhteen ja voi ajatella, että "WTF". Meitä meni sinne onneksi kaksi uutta naamaa, sillä Elisa ja Torsti lähtivät mukaan intoa puhkuen. Niin me sitten ajettiin ihan uusille mestoille ja todettiin, että meidät toivotettiin lämpimästi ja ystävällisesti tervetulleiksi <3 Ja niin sitä mentiin.

Silalla on The Days meneillään, joten sen vuoro oli viimeisenä. Meitä olikin varsinainen rotusuora paikalla, sillä mitään rotua ei ollut yhtä enempää; viisi erimoista otusta oli paikalla :) Maasto oli täynnä hirvenjälkiä JA poopsia. Mä mietin tallauksen aikana, että saas nähdä, miten meidän suuri ja mahtava mestästäjä asiaan reagoi, mutta olishan mun pitänyt tietää, ettei se ole riistaviettinen lainkaan: se menee saalilla, jos menee. Hirvenkakat sai jäädä ja aivan SAIRAAN HIENOT haukut saatiin aikaan!

Kehitettäviä juttujakin oli mukana, tottakai. Ensimmäiselle ukolle Sila meni ihan liian kovaa ja talloi maalimiestä kyllä ihan liikaa.. Onneksi maalimies oli träillä (tiiäks, mitä se meinaa?) ja palkkasi vasta, kun Sila pakitti päältä pois. Seuraavat meni oikein mallikkaasti ja Siltsu aloitti haukun heti, kun ukolle pääsi! Oon NIIIIN liekeissä!

Viimeinen oli sitten taas jotain uutta. Ukko kiipesi boksiin ja otettiin umpparia ekaa kertaa koskaanikinä. Ja tässä siitä dokumentti. Joo, yrittää kiivetä laatikkoon jne, mutta ratkaisi homman itse ja sanoi hau!

Mä oon ihan valtavan innostunut, iloinen ja motivoitunut tästä hausta! Parasta on nämä, pienetkin, edistysaskeleet. Ja se, että joku auttaa pähkimään, mitä tehdä seuraavaksi ja miten. Voi jospa me joskus oltais tässä jo oikeasti jotenkin edes hyviä :) Mä tykkäisin siitä jiikoosta nimen edessä aikalailla ;)

Ja miesrintamalta sen verran uutta, että huomenna mennään taas asiassa eteenpäin. Vihreää on saatu, mutta vielä olis pari Kilimanjaroa kiivettävänä ennen, kuin mikään on varmaa ja selvää. Tänään teroittelen hakkua ja huomenna alan kiivetä. Palaan aiheeseen!

Ja peeäs: mun pikkuinen Ipe, Siltsu, Peepe Pentunen täytti tänään KAKSI vuotta! Miten ihmeessä tämä aika voi mennä näin älyttömän nopeasti? Sehän just syntyi ja mä odotin ja odotin ja odotin. Ja just oltiin pentukurssilla ja harjoiteltiin hihnassakävelyä.. ja nyt se haukkuu ukkoja metsässä, tietää jo monta juttua ja katsoo mua lempeästi.. Hössää ja hösöttää mun kanssa ja tietää, mitä mä milloinkin mietin.. Niin se aika menee. <3 Pentunen sai lahjaksi loimulohta vinon pinon (suurta herkkua), uuden vinkulelun sekä nämä hakutreenit, tietty! :) Mun Silalle punoma panta oli liian pieni, joten sen kanssa pitää päättää jaksanko "kolmas kerta toden sanoo" painin vai annanko periksi. Koskaanhan ei saisi luovuttaa, mutta missä kohtaa sitkeys muuttuu tyhmyydeksi? Mietin asiaa. :)