Meillä oli tänään hakutreenit. Hipsin kuin haamu aamulla, etten herätä muita, sillä suuntana oli Lapua ja aamutreenit. Onnistuin, sillä täällä oli väki heräillyt vasta, kun meikämandoliino oli jo aikalailla Lapualla. Ja VAIKKA mä surruutin joka aamuisen smoothienkin valmiiksi 😳 Turha mulle selitellä, että mekkaloin 😁
Sanon muuten tähän ekana, että oli aivan älyttömän ihana 12-viikkoinen kelpievauva mukana treenaamassa haun alkeita ja MELKEIN tuli kuntupeeme, mutta taistelin järjen kanssa ja voitettiin. Huh. Mutta aivan supervalloittava pakkaus ❣️
No mutta. Silalla on tärpit hyvin lähellä, ellei jopa päällä, ja menimme nyt kaikkien mielenrauhan vuoksi viimeisenä. Testasin tänään mun uutta hirvikärpäs-/hyttystakkia ja sanon uudelleen ja uudelleen, että se on parasta, mitä viidellä eurolla voi ostaa 😁 Ihana. Yksikään ei päässyt mun nahkaan kiinni, vaikka satoja oli yrittämässä. Hah.
Silan kanssa tein, kuten Jessican kanssa viimeksi sovittiin. Mä pyysin, että maalimiehet menivät piiloon yksitellen, Silan nähden. Sitä ei erityisesti tänään hetsattu, mutta se tiesi kyllä, mikä oli homman nimi. "Ukot" menivät reilut 20m syvälle (tai yli) ja Sila pääsi metsään vasta, kun ukosta ei näkynyt enää mitään. Lisäksi vaadin siltä perusasennon, mistä sen lähetin. Ja, Parhautta, JOKA IKISELLÄ maalimiehellä tuli haukut pyytämättä!! Siis kaikilla! Ja kuuluvasti! Ja reippaasti! Ja mä oon NIIN onnellinen, ettei ole rajaa. Jee!!
Kakkosukolle vaan Sila veti hirveät voltit.. Kompastui omiin jalkoihinsa/kuoppaan ja meni ympäri.. Onneksi sain ensi viikolle Silalle ajan hierontaan/rankakäsittelyyn. Saadaan auki heti, jos on jotain mennyt vinksalleen.
Semmoista. Tällä mä elän kauan. Joskin mielessä jo seuraava kerta 😁 jospa sitten.. No ei, mä yritän malttaa. Meillä on aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti