Puolitoistaviikkoa sitten mä kävin Kauhajoella ravistelemassa aivonystyröitäni Kantoluodon seminaarissa. Munhan alunperin piti mennä sinne Silan kanssa, mutta sitten tajusin, että silloin on Provinssi, jonne mulla oli lippu takataskussa lauantaille ja peruin paikan. Sitten tuli korona ja rokki peruttiin ja meni hetki mun tajuta, että mähän pääsen semmaan. Siinä kohtaa, kun valo nousi ylös, oli koirakkopaikat jo menneet. Niin sitten menin kuunteluoppilaaksi. Siellä mä huomasin, että ollaan tehty Jessican kanssa TOSI paljon samaa, mitä Kantoluoto luotsaa. Tuli sellainen vahva luotto siihen, että "jihuu". Paljon tuli keskustelua ja pohdittavaa, ihan jo omalla autokyyti-porukalla.
Nyt sitten, tänään, tuli mulle kaverilta viestiä, että Kantoluoto on Seinäjoella saksanpaimenkoirien luotsaamana ja sinne on tälle päivälle yksi koirakkopaikka vapaana, jos mua kiinnostuttaa. No, kiinnostutti mua. Olin kuitenkin ehtinyt sopia keskipäivän aikaan meille rotuuntutustujan kanssa treffit, jotka onneksi saimme aikaistettua. Samalla laitan ääniviestiä Essille, hyvälle ystävälleni, joka odottaa omaa pentuaan, että "lähdeks mun mukaan ja kuunteluoppilaaksi, Kantoluoto on tosi jees!" Ja niin Essi lähti.
Rotuuntutustujat tykkäsivät Silasta, joka, tavaramerkilleen uskollisesti, ruikki ilopissaa molempien päälle.. Siis oumaikaad, koska tää loppuu?! Joku sanoi, että loppuu yhteen vuoteen mennessä ja joku, että puolitoistaveenä. Me taidetaan rikkoa kaikkia rajoja, sillä Sila täytti just kaksi ja kuseksii edelleen onnellisena. Joskin mä oon melkein ihan tosi varma, että JOS olis tiukka paikka, se suojelisi meitä epäröimättä hetkeekään.
No. Niin Essi kurvasi pihaan ja suunnattiin Mitsun nokka kohti Sevoa, saksanpaimenkoirien kenttää, jossa seminaari pidettiin. Me ajettiin just sillä sekunnilla pihaan, kun siellä alkoi ruokatunti ja heilutettiin ikkunasta syömään lähtevälle Kantoluodolle ja muille syömään lähteville :D No, siinä tunnin verran turistiin Essin kanssa kaikenlaista ja kun ruokkis oli ohi, sai Sila heti toisena koirakkona "ykköskierroksen", koska muut olivat sen jo tehneet. Meille järkättiin myös kakkoskierros, joka tehtiin sitten viimeisenä.
Ykköskierros oli "Sila kauheimmillaan". Hirveetä, mutta toisaalta, saatiinpa keskustelua siitä, mitä tuossa tilanteessa tehdä. Mietittäväksi tuli aktivoitumisen kohta. Nythän Sila aktivoituu, kun vapautan sen alkuistumisesta. Ja teki sen nytkin. Mutta tekeekö sille hyvää istua "ei-aktiivisessa-moodissa"? oli polttava ja hyvä kysymys. Mitä työstämme. Mietittiin ja kokeiltiin (tutkittiin, kuten Jari asian sanoo), mikä olisi Silalle paras palkka. Patukka, pallot vai ruoka. Pallot oli parempi, kuin patukka ja ruoka ehkä parempi, kuin pallot. Ainakin tänään. VAIKKAKIN Sila oli syönyt normaalisti aamuruuan, koska enhän mä tiennyt, että päästään tänne mukaan.
Kakkoskierroksella otin autosta mulle tutun Silan <3 Se oli heti aktiivinen ja tarjosi mulle aktiivisuutta. En tiedä, mitä se oli autossa miettinyt ja miksi sen moodi oli niin erilainen. Mutta olin toki siitä hyvin kiitollinen <3 Hauska hetki oli, kun Essi oli juuri lähtenyt käymään hyyskässä ja tuli sieltä meitä kohden. Sila ilahtui, tietysti, Essin tulemisesta ja alkoi heiluttaa häntäänsä. Jari kysyi, "mitä tuo ihminen sille merkitsee" ja mä vastasin, että "se on enemmän kuin joku ihminen, se on mun ystävä". Joten Essi on enemmän kuin ihminen :D
Mä ykköskierroksen jälkeen jo mietin, että meidän tottiksesta ei tuu ikinäkoskaan enää mitään, vaan saan raahata matkalaukun läpi beehoon puoliväkisin. Kakkoskierroksen jälkeen mä taas uskon, että ei sen niin pidä menevän <3
No, kakkoskierros meni hyvin ja SILTI saatiin ihan paljon mietittävää. Vieläkin tuli pilkahduksia siitä, miten Silan aktiivisuus rakoilee ja mä mietin, voiko esim. nurmialusta tehdä muutosta? Ehkä. Joka tapauksessa mä tein nyt listan asioista, mitä jumpataan Jessican kanssa, kun tällä viikolla myöhemmin nähdään. Ihanaa, että on joku, jonka kanssa saa yhdessä asioita miettiä ja just ja nimenomaan meidän kantilta!
Mulla oli sinne mennessä kaksi toivetta. Seuruu ja kapula. Kapulaa ei otettu ollenkaan, koska seuruu tökki tänään sen verran. Tai ei seuruu, vaan aktiivisuus. Ja mä oon ihan liian usein nähnyt koiran, joka tekee töitä palkalle tai ei tee töitä kenellekään. Koira, joka tekee aktiivisena töitä ihmisensä KANSSA on huikea näky. Sen huokuu itsevarmuutta ja tietää osaavansa ja esittelee osaamistaan aktiivisena ja polleana. Ja sen näyn mä haluan meille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti