Jotain uutta, jotain vanhaa. Mutta ei sinistä.

Tällä viikolla tottisteltiin alkuviikosta IHAN uudella kentällä ja vitsi, että meni hyvin! Tai no, aina löytyy fiilattavaa: Silalle on tullut huono tapa - se aina palkan saatuaan "herpaantuu" hetkeksi, mutta se hetki on koko ajan lyhyempi. Pitäisi siis olla iloinen, eikä takertua siihen pieneen hetkeen ja surkutella. Lisäksi aktivoituminen on nykyään melko "itsestäänselvää", minä sitä tietenkään EI saisi pitää, koska kohta kosahtaa. Mutta olen siis asiasta hyvin riemuissani! Luoksetulot, paikkamakuut ja perusasennot toimi hyvin! Liikkeestä jäävissä on työtä, mutta niissä on myös edistystä. Käden apuliike pitäisi saada häivytettyä, mutta se on MULLE todella vaikeaa. Siis mä oon ihan olkapää matalalla ja muka tekemättä mitään :D Käsi riippuu jne. Mutta mä kovasti yritän ja työstän henkisesti asiaa :D 

Isoin haaste on edelleen kapula. Se on levotonta. Nyt mä oon ottanut kapulan sisälle ja joka ilta, iltaruuan yhteydessä, tehdään yksi pito. Sila rakastaa sen ruokaa: iltaruokaan lorautetaan pieni luraus yhtä etikkaa, mitä Sila rakasta aivan hirveästi :D Se haisee ihan punaviinille, mihin Tony sanoi, että "sellainen koira kuin omistaja". Varmaan sitten :D No, laitan siis tuon maagisen, punkulta tuoksuvan kupin maahan ja otan kapulan. Pyydän Silan mun eteen ja näytän kapulaa. Ekana iltana oli IHAN kuutamolla. Kuola valui noroina suusta ja kuikuili sinne mun taakse, että WTF. Sain yhden, nopean oton kapulalle ja se oli mun sen illan kriteeri. Toisena iltana meni aika samalla lailla, mutta hivenen nopeammin. Kolmantena iltana oli jo valo noussut latvaan ja otti reippaasti kapulan. Eilen, neljäs kerta, oli jo ihan fiiliksissä kapulasta, mutta aloitti sen mälväämisen taas.. Hitto! Mä sitten otin kapulan pois, kerroin siinä samalla että ohhoh, ja tarjosin uutta mahdollisuutta. Se meni ookoosti. Ja siitä aina vapautus punkkukupille. Saas nähdä. Työlästä on, mutta jospa se tällä. Joka päivä yksi pito. Ja palkka on mieluisa. Muutakaan en meinaa keksiä.. 

No. Eilen sitten meillä oli ekat Peto-porukan metsätreenit. Siellä oli paikalla meitä 9 koirakkoa, muistaakseni. Eli aika monta. Osa halusi partiointia, osa jälkeä ja meitä oli kaksi, jotka halusi "ihan perus hakua". Kaikki sai haluamansa. Mä menin ensimmäiselle, VIRTA-testiin valmistautuvalle koirakolle, eksyneeksi ihmiseksi etukäteen rajatulle alueelle piiloon paikkaan, jota koirakko ei tietenkään tiennyt. Hieman mua näytti ahdistavan aamuinen "melkein karhun kohtaaminen" ja yritin pitää kovaa meteliä, kun kävelin yksin metsässä piilopaikkaani.. Siellä sitten istuksin ja odottelin, että mut löydetään. Ja niin mut löydettiin! Ensin näin koiran ja koira tuli iloisena mun lähettyville ja aloitti haukun. Haukun perusteella tuli sitten ohjaaja ja peesarinsa sekä kaksi heidän työskentelyään seuraavaa ja mukana kulkevaa kanssatreenaajaa. Matka jatkui sitten koiran palkitsemisen jälkeen: piilossa oli vielä toinenkin "marjastaja". Mä matkalla samalla kyselin näiltä kanssatreenaajilta peesarin tehtävästä ja mulle selvisi, että peesari on kartan lukija ja pitää huolen siitä, että koiran ohjaaja pysyy suunnitelmassaan ja pystyy keskittymään vain koiraansa. 

Näiden eksyneiden "marjastajien" jälkeen mentiin tekemään kahdelle koiralle (Sila toinen) haku. Tallattiin 75m pitkä alue. Silalle tehtiin neljä piiloa (kaksi siirtyvää maalimiestä) . Mä olin etukäteen miettinyt, että nyt tehdään vain ensimmäinen ukko niin, että näkee piiloonmenon ja kolme muuta haamuina. Sovittiin, että täyteen syvyyteen ei vielä mennä, mutta reilusti kuitenkin ainakin 30m:n syvyyteen. Ja vitsi! Sila haki hienosti kaikki neljä ukkoa ja ennen kaikkea sen haukut! Menin kolmoshaukusta ihan kananlihalle (oikeasti)! Se oli niiiiiiiiin hieno! Kyllä kuulkaa treenaamisesta voi tulla isosti hyvä mieli! Ja meillä oli tosi kiva porukka! 

Sitten tehtiin vielä toiselle koiralle samalla alueella haku ja kolmas koira teki partioinnin tuolla samalla alueella viimeisenä. Oli kyllä kivaa! Pieni sadekaan ei haitannut YHTÄÄN!