Meidän viikkoon on mahtunut kolmet treenit. Viime keskiviikkona tottisteltiin Jessican silmän alla tuossa meidän kaikkein lähimmällä kentällä, Törnävällä, josta lenkkeillään läpi muutamankin kerran viikossa, mutta treenannut en ole siellä esim. tänä vuonna kertaakaan. Syy on siinä, että siellä on AINA frisbeen heittelijöitä. Keskiviikko ei ollut poikkeus, mutta otettiinkin sen häiriön kannalta ja sitä riittä! :D Kaksi kertaa tömähti kiekko ihan viereen. Ja, tadaa, Sila kesti sen, mutta kyllä sen teki mieli niitä mennä tutkailemaan ;) Treenit meni hyvin. Kapulan kanssa me tehdään töitä vielä pitkään ja hartaasti, mutta on siinäkin pientä edistystä ilmassa. Sen kun saisi pidettyä kuitenkin tässä kivana treeninä, ettei siitä tulisi pakkopullaa. Meistä kummallekaan, eritoten nyt Silalle. Se vaan varmasti niin äkkiä hoksaa sen, että mua turhauttaa.. ja se on liikkeenä niin älyttömän hienosäätöä, että palkkaan ja töherrän koko ajan käsineni väärin.. että ei oo kuulkaa helpoksi tätä meille tehty. ONNEKSI siihen, että tämä meidän pitää oikeasti osata, menee kauan. K A U A N. Bh olisi nyt se ensimmäinen steppi ja senkin mä siirsin ajatuksissani ensi vuodelle.. ei me keritä saada kaikkia palasia syksyksi kuntoon, etenkään paikkamakuuta. Se 10min on meille IHAN liikaa. Vielä. Joskin tuolla valtavassa häiriössä (kaksi perhettä pelasi muutamien kymmenien metrien päässä jalkapalloa lasten kanssa), Sila teki hienot paikkamakuut. Sille sopii se, että joutuu pitää itsensä kasassa: häiriö siis. Jos ollaan "ihan vaan me", se helposti toteaa, että ei huvita enää ja nousee. Ihan pokkana vaan. Joten tällainen häiriö on meille positiivista JA koetilannehan on häiriötä. Joten ehkä mä voin joskus tämän vielä kääntää positiiviseksi ;)
Sitten meillä olikin huilipäiviä useampia. Äiti tuli Shenan kanssa meille kyläilemään ja on kyllä iso helpotus, että koirat tulee niin hyvin toimeen. Ne ei oikeastaan välitä toisistaan yhtään mitään. Sila yrittää noin kerran päivässä Shenaa leikkimään ja joka kerta saa yhtä hyisen ilmeen ja irvistyksen ja se siitä. Shenan kanssa vaan pitää olla tarkkana: sen tekisi kovasti mieli näpätä lapsia pohkeista, mikäli liikkuvat yhtään poikkeavasti (mitä lapset tekevät all the time). Se on vähän epävarma ja terävä. Ja ne samassa paketissa ei oo kiva coctail. Onneksi se on sheltti. Isompana koirana olisi pommi. Ja onneksi se asuu maalla, "missä ei koskaan tapahdu mitään". Se tekee tuollaisen koiran hermoille gutaa. Muuten se voi oikein erinomaisen hienosti ja kuulin, kun äiti jutteli sille, että "mitä se mun rakas". :D Ei oo varmaan ikinä edes mulle puhunut niin?! :D
Eilen tehtiin sitten Elisan ja Torstin kanssa pitkästä aikaa jälkitreenit. Ja VOI VITSI!! Meni ihan älyttömän hyvin! Jälki oli noin 200m pitkä ja 50min vanha. Annoin Elisalle kaksi keppiä jätettäväksi: noin puoleen väliin toinen ja loppuun toinen. Halusin tehdä alkuun myös janan ja ihan parasta, kun KAIKKI TOIMII! Jana toimi ja kepit nousi <3 Ja Sila oli TODELLA hyvällä asenteella. Keskittyi hienosti jälkeen ja tuli tosi iloisiksi kepeistä! Nosti ne molemmat mulle ja toi häntä heiluen ne. Vaihtoi ne palkkaan, mutta halusi myös leikkiä niillä. Aivan älyttömän hyvä fiilis! Seuraava jälki sitten taas vähän vanhempi ja pikkuisen pidempi. Pienin askelin ;) Mutta just tällainen treeni me tarvittiin sen ihan kauhean jälkitreenin yhä kummitellessa mun päässä.. Onneksi aika kultaa muistot :D
Tänään sitten raunioiltiin ja luulenpa, että oli meidän ihan eka kerta ikinä vesisateessa raunioilla. En tiedä, onko tehty hakuakaan sateella. Ehkä ei. Meillä on ollut aikamoinen flaxi näiden säiden kanssa. Ja oli aika vaikeaa: sadehan painaa hajua alas. Sila oli tosi kiinni jotenkin mun liikkumisessa: ei yhtään itselleen tyypillisesti hakenut hajuja niin kaukaa, kuin normisti. Löysi kuitenkin kaikki ukot ja yksi oli mun valitsemassa piilossa: kontin katolla, minne meni portaat kontin takaa. Sila sai hajun aika alussa heti ja joutui tosissaan miettimään, mistä sinne katolle pääsee. Mua jännitti myös se, uskaltaako Sila haukkua katolla ja olin TOSI iloinen, että uskalsi! Hienosti haukkui! Ja hienosti haukkui myös maan alla olevan maaliemiehen ahtaassa putkessa! Viimeinen piilo oli hankala: joutui haukkumaan kauempaa ja kolon suulta- saatiin kuitenkin siitäkin haukut, pyytämättä. Oon tosi TOSI tyytyväinen treeniin. Tuli olo, että haukku on mennyt kauhesti eteenpäin. Ja sadesään treenejä ehdottomasti pitää tehdä: jos joskus tulee häly (nyt muuten tuli kesken treenin ja kaksi koirakkoa lähti oikeisiin töihin) vesisateella, niin ihminen pitää löytää silti <3
Joten jee, hyviä treenejä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti