Meillä on ollut agilitystä taukoa muutamia viikkoja, koska Silalla on ollut vähän huonoa tuuria ja on paranneltu kroppaa sen valjakkoäksidentin jälkeen. No. Tauko antaa kaksi mahdollisuutta yleensä. Joko sen jälkeen on huvitusta enemmän tai vähemmän. Mua ei huvittanut lähteä treeneihin yhtään. Mutta, koska meillä taukoa takana ja tiedän Silan sitä rakastavan, mä pakkasin kassin ja suunnattiin hallille.
Me asutaan sen verran lähellä, että joudun vähän mutkittelemaan saadakseni Silalle tarpeeksi pitkän verryttelyn. Mutta onhan se hienoa, ettei tarvitse ajaa autolla mihinkään. Oltiin paikalla viisi minuuttia ennen treenien alkua. Kerkesin vetää Silalle jumppapompan päälle ja nostaa muutaman riman paikalleen, coach oli tehnyt radan muuten jo valmiiksi. Muita ei ollut vielä paikalla, joten saatiin kunnia aloittaa treenit, mikä sopi meille erinomaisen hyvin - olihan Sila verkattu valmiiksi. Ja tätä mä vähän ihmettelen. Että miten niitä koiria verkataan vai eikö verkata. Ja miksei. Ja millä oikeudella ollaan verkkaanatta. Vaikka ettei se asia mulle kuulu, näkyy vaan.
No. Me tehtiin helpotettua pätkää. Muutamaa hyppyä, suoraa putkea ja puomia. Puomia ei oo tehty ikuisuuteen, joten oli kiva saada mennä se ja vieläpä suoralta hypyltä, vauhdilla. Vein silan kanssa korkin alastulolle (nenäkosketus) ja sit matkaan. Ja aaw 🤩 mun päivä pelastettiin. Vaikkakin loikkasi puomin ylösmenon puoleenväliin saakka. Irtosi, haki, meni kovaa ja tökki nenällä korkkia. Mä tiedän, että kontaktit on turvallisuuden nimissä. Mutta muistuttakaa mua siitä, mikä turvallisuusnäkökulma on puomin ylösmenossa?
Toinen treenipätkä omistettiin vanhalle, kunnon takanaleikkaukselle. Mulla on uutena palkkauksen apuna kaksi nystyräpalloa. Sila saa palkaksi toisen ja sit saa saalistaa ja vaihtaa sen toiseen. Toimii 👌 ja tykkää. Ja ne mahtuu liivin taskuihin. Meidän ope Kati otti toisen pallon ja sijoittui niin, että saatiin leikkaukset onnistumaan. Treeni meni kivasti ja tuli onnistumisia. Lopuksi tehtiin lähdön treeniä takapalkka-henkisesti.
Ja tiiättekö. Mun päivä muuttui hyväksi, ihanaksi ja iloiseksi. Silan ilo tarttui muhun ja me hymyiltiin molemmat. Mä sain energiaa ja lähdin vielä asioille, Tony lähti silan kanssa vielä lenkille, kun käveltiin ensin kotiin.
Kati, meidän opettaja, ehdotti, ilmoittaisinko mut ja Silan Huotarin Peten koulutuspäivään joulukuulle. Mä oon rekisteröinyt tuon koulutuksen kyllä, mutta oon ajatellut, etten kehtaa. Meillä on Agility menneisyys, missä ollaan tunnettu ja liikuttu samoissa geimeissä. Ja nyt mä oon ihan tumpeloiden mestari. En mitään. "joo, ollaan me tätä ympyrää menty". Hehe. Mutta niin mä keräsin rohkeuteni ja Katin innoittamana sinne meidät ilmoitin. Jos vaikka saisin kontakteihin ideaa. Ne kun ei "ihan" toimi.
Vai mitä sanotte tästä? Kolmas, ja paras suoritus puomilta tänään :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti