Meillä oli tänään NE kisat. Rally. Mä olin ihan paniikissa koko aamun kotona. Ihan oikeasti. Kädet märkinä, syke vaikka ja mitä ja pinna miinuksella. Mua ahdisti. Tony sanoikin mulle, että älä mene! Kun katsoi sitä mun touhua. Mutta pirskules, mähän menin! Tietty!
Kisat oli reilun puoli Hoo myöhässä. Päätin, etten anna sen droppaa mun tunnelmaa. Ilmottauduttiin, vein Silan hetkeksi autoon ja täpisin. Kun Elisa ja Torsti tulivat paikalle, lähdettiin pienelle lenkille. Silalla "ihan vähän keuli". Se oli villinä ja kiskoi hihnassa. Koska luuli, että mennään agilityyn ja moodi oli kohdillaan. Minä nipotin sille, etenkin loppulenkistä. Mutta se ei ihan hirveästi mun nipotuksista välitä. JOSKIN veti vähemmän, kun sanoin asiasta tarpeeksi napakasti.
Panta oli uusi, neitsytmatkallaan, jonka "jouduin" lajin takia hankkia. Sila katkaisi keskiviikkona sen Demin ja Hiisin vanhan pannan, jolloin mun plan B, Hiisin vanha panta, lensi takaisin kaappiin. En uskalla jättää sen varaan, jos se muovi haperoitunut tms vuosien saatossa. Joten yksinkertaisinta oli hakea panta. Siitä taisi tulla meidän onnenkalu 😜
Lenkin jälkeen Sila mitattiin ylitoimitsijoiden toimesta. Yli 50 ja alle sen, mitä itse olen räpiköinyt. Siru oli tallella ja kaikki hyvin. Hetkeksi pompan kanssa autoon ja odottelemaan. Tuomari kuitenkin halusi testata luiksepäästävyyden ennenm rataantutustumista, joten mun suunnitelma muuttui lennossa. Pomppa pois ja tuomarin siliteltäväksi:
Yksi osa-alue, mitä mun ei onneksi tarvi jännittää. Sila kun rakastaa kaikkia. Mä en kuitenkaan enää halunnut pukea sitä ja juoksuttaa takas autoon, koska meillä oli starttivuoro kolmantena. Niin Sallamaria lupasi pitää Silaa tutustumisen ajan (se on rasittavasti mun perään, mikä hivelee tietty mua, mutta ei edesauta tolpaksi lupautunutta), mistä iso kiitos ❣️
Tuomari oli ihana, perehdytti meitä hyvin ja kierrettiin rata yhdessä. Vähän ahdisti tutustumisessa se, että meitä oli niin monta, että joka kyltillä piti jonottaa.. Mutta pääasia, että tuli olo siitä, että tiedän mitä missäkin tehdä.
Tutustumisessa mulle vahvistui yksi kammo. Kädet. Ne ei saa mennä taskuun kehänauhojen sisällä ja maali oli siellä IHAN keskellä.. Tuomari sanoi, että koira ei saa maalin jälkeen purra tms palkkautua ohjaajasta. No daa. Meinasi siis sitä, että Sila ei saisi tietää meidän olevan maalissa ennen nauhan yli poistumista.. Ja toinen. Mun kädet meni jopa tutustumisessa automaattisesti taskuun, kun tulin maaliin.. Hitto. Se olis hylly.
No. Mä otin Silan Sallamarialta ja kokeilin muutaman eteentulon ja takaakierron. Fiaskot. Molemmat. Keuli, puri ja tuli vinoon. Mä kokeilin muutamia kertoja ja ei tullut oloa, että handlattais ne. Niin mä sit päätin, että hitot. Mennään katsomaan, mitä meille sanotaan.
Tunnelma hallissa oli ihmeellinen. Hiljaista ja todella rauhallista. Yksi ystävä, Agility ihminen, sanoikin myöhemmin, että ilmapiiri oli todella painostava. Mä en ehkä kokenut sitä niin, mutta sellainen "huopatossutehdasmainen". En tiedä oliko se se, mutta Sila oli kummallinen. Se oli innokas, iloinen JA RAUHALLINEN 😳 Me saatiin kakkoskyltiltä miinus yksi, koska se nappasi mua hihaan. Mutta se ei edes ollut paha. Luulin, että meidän eteenistumisen jälkeinen sivulletulo takaakiertäen oli susi, koska musta Sila ei tullut sivuun nätisti. Kerkesin miettiä, että vois uusia. Mutta en uusinut, koska en osaa uusia. Toinen mun mielestä huono kohta oli se eteen-istu ja peruuta niitä askelia. Siinä Sila keuli kerran ja puri mun hihaa, kun tuli sivuun. Nää meni molemmat tuomarin mielestä kuitenkin hyvin 😍 ei huomautettavaa siis. Eli me saatiin kaksi MIINUS YKKÖSTÄ 🤩 Se ihan alun puru ja kerran kiristyi hihna lopussa. Mikä oli ihan turha ja vahinko. Käännöksessä.
Mä tulin maaliin, kaivoin silalle pallon ja istuin kehumaan sitä. Tutut tulivat onnittelemaan ja mä kysyin, oliko se hylky. Koska oikeasti ajattelin niiden eteenistumisen takia 🙈 ja kun tuomari sihteerin lappu vilahti mun ohi ja näin, että kaksi virhettä, en mä tajunnut asiaa. Oiekasti. Että 98/100 olis tulos. Ei. Vasta, kun näin sen seinällä, uskalsin uskoa ❣️
Loppusijoitus oli 3/15 ja tuomari oli tosi kauniit huomiot laittanut meille. Mua itketti ja itkettää vieläkin ja sanoin Tonylle, ettei mun hymy lopu ollenkaan. Ja meidän radan oon katsonut ainakin kuus kertaa. Mun vauvva ❤️
Kiitos Sila. Kiitos meitä tsempanneet. Kiitos maailmankaikkeus. Kiitos kaikki. Tonyä siteeraten - mä taisin tarvita tämän 🙏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti