Meillä juhlittiin lauantaina yksivuotta täyttävää Silaa. Sankari sai kaksi lelua, hirvijäätelöä ja tölkkipurkkiruokaa as a cake. Illalla käytiin järvellä uimassa uuden, kelluvan possulelun kera. Sankari vaikutti päiväänsä tyytyväiseltä. Koska virallinen syndepäivä osui viikonloppuun, jouduin, tapojeni vastaisesti, odottamaan joitakin päiviä.. ;) Viralliset tutkimukset olivat tänään, mutta luonnollisesti aamulla. Heti.
Päivä alkoi silmillä. Tipat, odottelua ja puntarilla käynti. On muuten aika hauskaa, että kun koiraa on opettanut siihen, että se tarjoaa asioita, niin tuo puntarilla käyntikin oli Silalle hauska temppu. Kiipesi siihen, heilutti häntää ja oli ihan fiiliksissä :D No, sama meno jatkui, kun Miia kutsui meitä huoneeseensa. Siellä oli sähköpöytä laskettuna polven korkuudelle. Sila pääsi huoneeseen, ponkaisi pöydälle ja riemukkaana heilutti häntää, että "enks vaan olekin taitava". Ja olihan se. Silmätutkimus sujui mallikkaasti ja tulos oli toivottu: terveet silmät <3
Jostain syystä mä en ollut osannut niitä edes kauheasti jännittää, mutta seuraavaa steppiä senkin edestä.. Luustoskannausta.. ONNEKSI mun odottelukaveri on mitä lungein tapaus. Tässä me venaillaan sinne pääsyä.
Polvilla aloitettiin ja ne oli ok. Sitten tuikattiin rauhoite ja sit mentiin. Oli pitkät minuutit istua ja odotella.. ja toivoa. Jarmo kantoi Silan huoneeseen sanoen "tämän parempaa ei voisi olla, nää oli kaikki ihan priimaa". Mä sitten pyysin vielä toistamaan ja kysyin, että "niinku aata ja nollaako?" Ja Jarmo sanoo, että no ihan priimaa, niin kuin hän jo sanoi. Ja mä pyysin toistamaan vielä kerran :D TOKI tää on vasta arvio ja Kennelliitto lausuu ne omalla skaalallaan MUTTA sairaaksi ne ei voi enää mun järjen mukaan muuttua. Toivotaan sitä!
Nyt parannutaan päiväkänneistä ja illalla skoolataan skumpat, sen verran tohkeissaan saa ehkä olla. Mun vavva <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti