Tänään oli erityisen mukavaa, mukana oli kaksi mulle kokonaan uutta treenikaveria koirineen ja pidetiin pieni esittely alkuun. Meillä on kyllä aika mukava rotukirjo tuolla: tänään treenasi kaksi tsekkiä, kolme rotikkaa, kaksi berniä ja kaksi labukkaa. Musta son aika kiva kirjo jo.
Tsekit, juniorit, laitettiin alkuun. Ensin oli Coco ja sit Siltsu. Mä en tiedä mitä mä oon ajatellut, todennäköisesti just en oo ajatellut, ja olin jättänyt Silan hihnan JA kaulapannan JA kakkapussit kotiin.. Virheistä on opittu: autossa on nyt aina yksi panta ja hihna sekä treenirepussa kakkapussirulla. Eli jatkossa sit uusia virheitä, näitä ei tule enää :D
Silalle laitettiin neljä piiloa. Muutama avo ja muutama "tunneliin" tms. Kannen alle ei voi vielä mennä, koska meidän ilmaisu on vaiheessa. Ja SIITÄ pääsenkin aasinsiltaa kohta tähän. Sanon vaan ensin, että Sila on kyllä aivan pösilö tuolla. Se ei meinaa malttaa pissata, kiskoisi (juu, tiedän, kauheeta) täydellä nelivedolla raunioille ja ei halua mitään muuta. Kuin vain sinne. No, meidän haukku on nyt siinä vaiheessa, että Sila tosiaan viikko sitten raunioiden jälkeen kotona tajusi itsekseen, mitä "sano" tarkoittaa. Siitä asti se on haukkunut tuolla käskyllä. Tänään treenasin kotona, kattokaas tätä:
Meidän "ongelma" tässä haukussa on tähän päivään saakka ollut siinä, että Sila oli ajatellut mun haluavan puremista ja haukkumista. Koska lastaa sai purra. Se puri mua aina kenkään/nilkkaan ennen haukkua ja mä oon yrittänyt kertoa sille, etten halua sitä. TÄNÄÄN haukkui mulle kotona ilman kenkäänpurua ja siitä on toi video dokkarina. Joo, se hyppii jne, mutta niitä mä hion sitten. Nyt mä vaan riemuitsen siitä, että tajuaa tämän asian. Mä nimittäin joku aika sitten rehellisesti luulin, että mä en keksi keinoa, jolla saan sen haukkumaan.
No mutta. Tänään, kaikesta innostuneena, päätin kokeilla haukkua myös tuolla raunioiden hoodeilla. Menin pissattamaan Silaa ennen hommiinmenoa ja siellä metsässä pyysin siltä haukkua. JA SAIN SEN! Toisen kerran pyysin haukkua just ennen kentälle menoa: sain sen! Palkkana oli se, että pääsi kentälle. Sitten vielä kotona, ennen ruokaa, pyysin yhden haukun. Ja, tadaa, sain sen.
Seuraava steppi lienee se, että joku muukin pyytäisi sitä. Siihen mennessä mun pitää saada satavarmaksi tuo, ettei pure enää kenkää/jalkaa.
Mut kattokaas, miten iloinen naama mulla on yhdessä piilossa tänään. Sellaisen naaman saa, kun tekee hyvien koirakaiffojen kanssa jotain, mistä tykkää ja missä tulee onnistumisia. On hyvä ja iloinen fiilis. Eikä missään näy yhtään kyytä :) Oma koira toimii, rakastaa, iloitsee ja sä näet, että sillä on ihanaa. Ni aika ihanaa sitä tulee itellekin, pakostakin. Joten tähän hymyyn on hyvä päättää tällä kertaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti