Tänään meillä oli tarjolla sellaiset rauniotreenit, että tuskin koskaan saamme samanlaisia aikaan. Mentiin aluksi tallaamaan omalla porukalla aluetta ja MUN älyvapaasta ideasta valittiin oikeanpuolimmainen alue, missä ei ole treenattu koko kesänä: siellä nähty joskus kyy. Nyt oli sää TOSI matalapaineinen ja sellainen, että "ei siellä nyt ainakaan käärmeitä ole". No, ei ollut enempää kuin kaksi. Toinen luikahti kivien alle piiloon, joten se siitä. Mentiin takaisin keskialueelle, jolla treenattu eniten. Ja sitten alkoi se uusi juttu. Meidän treenejä tuli seuraamaan Kennelliiton nuorisoleiri. 44 nuorta ja heidän leiriope. Siinä kuulkaa alue tallattiin niin hyvin, että ei ollut käärmevaaraa enää :D Piiloihin tuli uudet "ukot", sillä nuoret olivat enemmän kuin innokkaita. Lisäksi ainakin kymmenen nuorta tallaili alueella, kun koira teki töitä: kunnon häiriö. Olipa makeeta! Yhdelle raunioilla istuvalle nuorelle Sila kävi heiluttelemassa häntää, mutta kun tajusi, että "tää ei ole se oikea tyyppi" , jatkoi etsintää. Sää oli haastava: haju painui alas. Lisäksi kolmisenkymmentä nuorta oli seuraamassa treenejä ylälavalta ja sää painoi heidänkin hajuaan alueelle. Että ei päästetty tänään helpolla meidän koiria. :) Ja siksipäsiksi mä oonkin jättetyytyväinen Silaan. Kaikki neljä nuorta löytyi ja Sippe teki töitä koko ajan. Yhden kerran autoin vähän suunnan kanssa, muuten oli omia löytöjä. Vielä kun saadaan se haukku kuntoon.. siinä riittää vielä tekemistä. Mulle haukkuu, Miiolle ja Tonylle on haukkunut kotona, mutta vieraalle ja tuolla, on työn takana.. No, mä nautin haasteista.
Tuossa kuvassa näette, miten nuoria on radalla ja ylä"katsomossa". Oikeasti ei ollut ihan pala kakkua ja meidän treeniporukasta kaikki teki hommia häiriöistä huolimatta <3!
Lisäksi käytiin kettistelineillä näyttämässä, millaisia ne ovat. Haaste oli meille tänään se vierivä putki. Silaa semisti ahdisti mennä sille, mutta saatiin kaksi onnistunutta kävelyä. Tikkaat meni sairaan makeesti, joten elän sillä. Tänään tehtiin putki kerran niin, että Suvi piti pussikangasta meille raollaan. No problemo. Loppuun otettiin ampumista kuusi- ja ysimillisillä. Ei ongelmia, onneksi. Sila etsi sillä aikaa maasta ruokaa, ripottelin sille herkkuja. Ei keskeyttänyt nuuskutteluaan. Tällä sitä taas jaksaa.
Meidän jälkitreeni on nyt saamassa suuntaa. Mun ei enää "tarvi" eikä kannata treenata peltojälkeä: se on pelastuspuolelle liian hidasta: ei riitä aika. Eli me saadaan treenata metsäjälkeä: saadaan tehdä vauhdilla. Kapulanilmaisua oon tehnytkin ja siinä on vielä hiomista. Se on Silan mielestä sikasiistiä, mutta tarkkuutta ja aivoja meidän pitää vielä ottaa enemmän mukaan. Räiskii kapuloita miten sattuu, mutta pääsääntöisesti menee maahan, jopa ilman mun pyyntöä, vaikkakin joudun välillä muistuttamaan siitä. Ollaanhan me jo kaksi kertaa sitä kuitenkin treenattu.. :D Ai miten niin oon hosu? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti