Juhannusagilityä

Mitäpä sitä koirakansa tekisi juhannuksena muuta, kuin treenaisi. No, eilinen meni itseasiassa perheen kanssa huvipuistossa Power Parkissa ja siinä taas yksi hyvä syy siihen, että tänään oli Silan vuoro saada äksöniä heti aamusta. Varsinkin, kun illaksi taas on meillä muita suunnitelmia perheen kanssa. Mä laitoin kellon aamulla pirahtamaan ja lähdettiin kohti Lagun hallia- tänään päästiin treenaamaan uusin ympyröihin, mikä on nuorelle koiralle enemmän, kuin sata jänistä (mistä tää sanonta tulee?!) Mun nuoruusvuosieni bestis Saija tuli meidän kanssa hallille oman shelttinsä kanssa ja mä kyllä Maire lovetan sua edelleen <3

Ihan ensimmäisenä tehtiin Silan kanssa keppejä, kaarilla ja suorilla. Saija ehdotti, että laitetaan hyppy eteen ja taakse ja se oli erinomainen idea. Niin tehtiin ja ensimmäiset kerrat Sila meni kaarien alta. Sille kun nätillä äänellä sanoo "höpöhöpö" ja keskeyttää homman, näkee oikein, miten sen päässä alkaa raksuttaa. Ja niin se teki oikein seuraavan kerran ja SIITÄ mulla on dokumenttia: kiitos Saija kuvaamisesta <3

Oonhan mä nyt aikasta häpi! Mun vavvani oli koko Euroopan Unionin pätevin pentu, tai niin sille ainakin sille kerroin! Ja muistin tehdä molemmilta puolilta.

Seuraavaksi käytiin kokeilemassa pihalla treenausta, koska isompi hallin rata oli varattu ja tahdoin tehdä vähän pidemmillä esteväleillä ihan loogista pätkää, että puppe saisi luukuttaa. Pihalla kuitenkin suunnitelma muuttui, sillä ukkosrintama valtavine tuulenpuuskineen tuli kohti ja kaatoi meidän hypyt. Muutama loikka kerittiin tekemään. Sillä välin sisärata olikin vapautunut ja päästiin kirmaloimaan sinne. Tehtiin alkuun puomi nenäkosketuksella muutaman kerran ja sen Sila muisti hienosti. Samaten muuri tehtiin pariin otteeseen: se oli meille ihan uusi este. Muuri oli maksikorkeudessa, mutten jaksanut sitä säädellä edes taas, joten tehtiin se maksina. Ja jestas, miten kevyesti siitä ponkaistiin yli. Mä en voi kuivailla tämän koiran liikettä vieläkään muilla sanoilla, kuin voima ja elastisuus..

Perään pieni, muutaman hypyn rata ja SIINÄ tulee mun laiskuus nyt sit esiin ja kostautuu meille. Hypyt ei olleet loogisia ja eihän Sila osaa niitä poimia, vaan juoksee mun perässä.. hitto että jälkikäteen ottaa aivoon, mutta mä päätän nyt vain iloita siitä alusta, joka sai mun käsivarret ihan kanaksenlihalle.. melkein tuli kyyneleitäkin.. Se oli niin kivaa, ihanaa.. se yhteys. Se, että Sila meni minne pyysin ja hienolla vauhdilla.. Oon onnellinen. Kiitos Maire <3 Ens kerralla suunnitellaan etukäteen mitä tehdään: sellanen, missä meille on loogista ja teille vaativampaa.

Loppuun vielä dokumenttia. Ja joo, I know.. sen lopun.