Paimennushan perustuu saalisviettiin. No, sitä meillä on. Paljon. Pakoon juokseva jänis on Silan elämän kirsikka ja mun elämän painajainen. Yksinkertainen ratkaisu on estää tämä, mutta it´s a long story. Ja työn alla. Joka tapauksessa voin oikaista ja sanoa, että Sila on kiinnostunut lampaista. Mä pienellä googletuksella löysin alla olevan, selkokielisen kuvauksen siitä, mistä on kysymys. Tekstilainauksen alla on linkki ko tekstiin ja sieltä löytyy aiheesta isommastikin juttua. Varsin hyvää sellaista.
Paimenkoiran alkuperäinen paimentamisvaisto on sitä, että se tuo lammaslauman ohjaajan luokse tai pitää lampaat ohjaajan luona. Kaikilla koirilla on poikkeuksetta synnynnäinen halu mennä lauman vastakkaiselle puolelle, jos ne ylipäätään ovat kiinnostuneita paimentamisesta. Läheskään kaikki koirat eivät näytä tätä taipumusta silloin, kun ne lasketaan ensimmäistä kertaa eläinten luo. Alkuvaiheessa on tavallista, että koirat eivät halua tai uskalla poistua lauman siltä puolelta, jossa ohjaaja on. Kun taas jotkut saattavat syöksyä suoraan lampaiden keskelle puremaan niitä. Jotkut juoksevat laumaa ympäri, ympäri, kun taas toiset jähmettyvät vain tuijottamaan lampaita ja kieltäytyvät liikkumasta lainkaan. Jotkut kuljettavat lampaat lähimmän aidan luokse ja pitävät ne siellä. Muutavat harvat, menevät kauniissa kaaressa vastakkaiselle puolelle laumaa ja pysähtyvät sinne oikean etäisyyden päähän.
https://nahkareenit.vuodatus.net/lue/2014/01/paimennuksen-perusasioita
Sila kuuluu tuohon kastiin, joka syöksyisi mielellään keskelle, kiertäisi taakse ja painostaisi niitä voimakkaasti. Se sopisi varmaan myös naudoille? Tai isoille lihalampaille? No, mutta mä aion saada sen hallintaan myös näille pienemmille ja liukkaammille normilampaille.
Päästiin Silan kanssa tänään pelipaikalle ja se oli AIVAN hirveä. Veti hihnassa kieli pitkällä ja oli ihan sata lasissa-asenteella. Onneksi Minnalla, meidän luotto-opella, on pelisilmää ja meidät laitettiin menemään viimeisenä. Minnan mielestä meidän oli hyvä aloittaa pyörössä ja sinne mentiin. Sila viiden metrin liinaan, mulle sauva käteen ja lampaiden ympärille pyörimään. Sauvalla mun oli tarkoitus pitää Sila tarpeeksi kaukana lampaista niin, että niillä olisi turvallinen olo, eikä Sila pääsisi niitä pölläyttelemään hajalleen. Kerran mun piti sillä sauvalla huitaista maata ja muistuttaa, että ottaa vähän iisimmin. Silalla on sellainen taipumus, että kun se turhautuu, se käyttää suutaan. Mun käsi on usein se, mitä se hamuaa ja puree, mutta nyt se irvi (!!) ja hamusi tuota sauvaa "pyöreät silmät hymiö". No, summa summarum. Meni paremmin, kuin ajattelin etukäteen. Sila pyöri tosi hienosti JA, mikä parasta, meidän SEIS-käsky toimi!! Ei nyt mitenkään juoksusta suorille jaloille vauhdista stop, mutta kyllä se pysähtyi joka ikinen kerta, kun mä seis huusin. Ja siitä jos mistä, mä olen onnellinen! Mä oon treenannnut seissiä lenkillä joka päivä. Seis- panta pois. Mennään- matka jatkuu. Seis- pydähdy ennen tietä, Mennään- matka jatkuu. Seis- joku tulee edestä/takaa, seis- laitan hihnan. Ja se tottelee sitä hyvin. Ja nyt se meni läpi tuollakin, missä sen saalishimovietti on päällä- vaikka olkoonkin, että oli narussa.
Kakkospätkä tehtiin sitten kymmenen metrin liinassa (no ehken ihan niin kaukana kyllä päässyt/uskaltanut olla) lampaiden takana. Taas tehtiin seissiä ja kaarroksia. Suuntia pitää treenata nyt kotona lenkilläkin. Ja toimishan ne agissakin, joten sitä seuraavaksi treeniin. Mulle jäi tosi hyvä fiilis, oli kivaa ja lopetettiin, kun Silan vire oli oikea= rauhallisempi. (suomeksi väsynyt)
Kuuma oli ja onneksi olin ottanut pienen Meat and Treat horsepötkön mukaan ja sopivasti löytyi yksi ruuvi kentän reunalta, jolla sain pötkön puhki. Puristin sen Silan vesikippoon. No. Oletin, että se tekee, kuten sheltit. Juo kaiken veden ja sit kauniisti noukkii ne makkaranpalat sieltä pohjalta. Oletin väärin. Sila upotti kuononsa veteen ja poimi makkarat pohjalta. Ja latki sitten veden :D Järjestyksellä ei tokikaan mulle väliä, huvitti vaan jotenkin taas tää sen oikoosuus. Nämä samaiset makkarat, isommassa koossa, on meidän ihan luottonamit. Niistä saa leikattua just sopivaa kokoa ja Sila tykkää niistä oikeasti ja kovasti. Buffalo on toinen maku, mitä meillä ollut, MUTTA siinä on suolaa, mitä ihmettelen.. se maistuu oikeasti tosi suolaiselta.. en oo syönyt, mutta sormi on joskus osunut suuhun ja oon maistanut pelkkää suolaa. Joten en ole sitä nyt hankkinut, ollaan menty tällä hepoisella. Ja itse asiassa taitaa tässäkin olla merisuolaa 0,5%, mutta vähemmän joka tapauksessa. Ja ehkä näillä helteillä se pieni suolamäärä sallitaan.
Mut pidemmittä puheitta, näihin kuviin ja tunnelmiin. Minna open stoorystä napattu kuva, kun Sippe ja meitsi menee pyöröön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti