Tuloksia ja harrastuksia

Maanantaina oli kuvat, keskiviikkona saatiin ensimmäiset tulokset ja tänään lausuttiin loput, eli selkä. En voisi kyllä olla tyytyväisempi. Lonkat A, kyynärät ja polvet nolla, selkä ltv 1, vao 0. Tuon LTV:n näki niistä kuvista, jos osasi katsoa. Sellainen valkoinen viiva meni katki jostain kohtaa. Sen olisi pitänyt olla yhtenäinen. Mäpäs laitan tähän ne kuvat, niin saatte zoomata, mikäli kiinnostaa. Ja laitan kuvan tuloksista siihen samaan. Siihen en kyllästy <3

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER45189%2F18&R=364 

Näemmä en saanutkaan laitettua sitä tuloskuvaa tarkkana, joten laitetaan linkki, jos joku haluaa asiaa tutkia. JA. Tämähän merkitsee nyt sitten sitä, että Sannan (Kennel Rumble Rocks´s) unelma seuraavasta tsekkipentueesta otti harppauksen eteenpäin. Sila on tuotu Suomeen yhteistyösopimuksella Sannan kanssa ja tarkoitus on, että Sanna saisi Silan kautta jatkoa tsekeilleen. Toivottavasti unelma toteutuu, sillä Sila on terveyden lisäksi varsin kiva ipanapa. Mä oon muutaman Ceenimen jo keksinyt, IHAN VAAN VARUUKSI :D 

Keskiviikkona on Silan viikon toinen unelmapäivä. Silloin on rauniot. Teidän pitäisi nähdä Sippe siellä.. Se on AIVAN liekeissä. Olin siellä jo varttia vailla paikalla, joten tehtiin kettiksiä hetki keskenämme. Tikapuut meni parhaiten ikinä: nyt oli järki päässä mukana. Sitten siellä on sellainen heiluva lankku tynnyrien varassa: ei ongelmia. Siinä koiran pitää pysähtyä ja se on haastavaa, koska lankku tosiaan liikkuu alla jonkin matkaa. Koen ite, että on jotenkin tosi tärkeää miettiä oman koiran kanssa ajankohta, koska se on valmis näitä treenaamaan. Kehonhallinta kannattaa olla jonkinlainen, koska sekä rauniot että nää kettikset vaatii sitä. Mä en tiedä, oltaisko jatkettu raunioita, jos luustokuvissa olis ollut jotain häikkää. Sen verran fyysinen laji se on. Itseäkin välillä jännittää siellä toikkaroida.. tunnen olevani ketterä, kuin gaselli.. Tässä kuvassa näkyy ne kettisesteet, oon tainnut tän kuvan jakaa joskus aikaisemminkin, mutta laitan silti taas. Tää ihan Silan vieressä oleva on se tynnyrilauta. Siellä laudan alla näkyy tollasia pykämiä ja sen verran se lauta pääsee liikkumaan. Sit tota keinua ei olla tehty, koska haluan treenata sen Minnan agilitymallilla. Keinun takana näette ne tikkaat- niissä ei korkeus huimaa päätä, mutta se askelluslauta on kapea! Se on niiden haaste. Tikkaiden takana on metalliputki, jonka päässä on tätä nykyä kangas. Eli ikään kuin agilitypussi, mutta metallinen putki alkuosana. En tehnyt sitä pussiosuutta vielä, koska siinä pitää melkein olla joku kannattelemassa alkuun kangasta. Sit lisäksi siellä on erilaisia alustoja: aaltometallilevyä, lavoja, muovipressuja jne. Niiden päälle koiraa istutetaan jne. Ei ongelmia. Lisäksi on kolme "agilitypöytää", mutta liukkaalla kannella. Koira lähetetään niille tietyn matkan päästä. Sippe hoksasi pöydälle lähetyksen nopsaan, silloin, kun sitä treenattiin. Naksukoira on kyllä mitä mainion! Ääni meiltä sille. Naksutelkaa koirillenne, niin saatte tarjoavan koiran. Mutta kannattanee aloittaa heti pennun kanssa, niin oppii sellaisen toimintamallin? Luulisin, että pääsette niin helpommalla. 

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa Sila on löytänyt yhden maalimiehen(naisen), joka kehuu ja palkkaa Silaa. Mulle ehdottomasti kaikkein vaikeinta tässä lajissa on ohjaajan passiivisuus, koska mun tekee mieli koko ajan kehua Silaa.. Opettelen sitä tosissani. Maalimies on se, joka kehuu ja palkkaa. Silti musta  tosi epäloogista olla hiljaa ja kertomatta, että just noin... 

Tässä kuvassa Sila oli löytänyt jo kaikki piilossa olleet maalimiehet ja vein sitä autolle. Se kuitenkin tarkisti matkalla KAIKKI mahdolliset piilot vielä. Ihan vaan huvikseen ja siksi, että se on niin siistiä :D Tässäkin kuvassa se selvästi nauraa :D 

Ja nyt tulee kuulkaa spooky-juttu. Mähän oon sillon noin kk sitten yrittänyt saada Silaa haukkumaan. Meidän "juttu" oli se lattialasta, jolle haukkui tietyssä mielentilassa. Sit petyin ihan hirveästi, kun otin lastan mukaan treeneihin ja Sila ei edes MEINANNUT haukkua siellä sille. Oli vaan menossa raunioille.. Siitä jotenkin "masentuneena" mä laitoin lastan kylppäriin ja jäin miettimään asiaa. En treenannut sitä kertaakaan. Ja nyt kuulkaa tulee se hullu osuus. Meidän raunioporukassa on koiria, jotka haukkuu jo hienosti, itsenäisesti piiloilla. Sila on tietenkin oman vuoronsa ulkopuolella autossa, takaluukussa häkissään. Peräluukku ja takaovet oli auki. Kuuli, muttei nähnyt, koska piilot siellä kauempana. No. Treeneistä ajoin haipakkaa kotiin, koska Hulda oli tullut leiriltä sillä välin ja halusin nähdä rinsessamme mahdollisimman nopsaan. Tony oli vienyt lapset saunaan ja kun tulin, oli väki siellä. Ruokin Silan ja odotin, että saan Hoon syliin. Sitten istuttiin lattialla ja halailtiin pitkään ja hartaasti. Sila tuli siihen viereen ja tuijotti mua "jännällä ilmeellä". Sellaisella, että mä tiesin, mitä sille sanoa. Sanoin sille, Hulda sylissä, "sano" tietyllä äänenpainolla. JA SE HAUKAHTI!! En tajua! Nousin, palkkasin sen ja taisin pyytää vielä toista. Ja sain sen. Sit palasin Hoon luokse ja thät was it. Yksi päivä välissä taukoa ja eilen se oli taas sopivassa moodissa. Otin namipurkin ja pyysin sitä "sano" sanalla haukkumaan. JA SE  HAUKKUI! En tajua. Jos olisin taipuvainen uskomaan kaikenlaista, sanoisin, että se oli kuunnellut autossa muiden ilmaisua ja tajunnut asian syy-yhteyden. Mutta en mä voi koskaan tunnustaa uskovani moiseen.. Pääasia kuitenkin, että nyt oon saanut kaksi onnistunutta haukkukokemusta. EHKÄ tää tästä? Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että homma pysyy ja säilyy tällaisena. Alla dokumentti asiasta :)