Tää ilmastomuutoksen aiheuttama hellekesien Suomi on näemmä faktaa tästä edespäin joka kesä. Ja arvelinkin tätä jo viime vuonna.. että tuskin jää tilastoharhaksi.. Harmi. En tykkää siitä, että ilmastomuutos jyllää, vaikka tällaiset kesähelteet onkin toisaalta aika ihania. Miinuksia toki löytyy myös: on niin turkasen kuuma, ettei voi oikein harrastaa mitään, ainakaan ulkona. Niinpä lähdettiin eilen, kolmenkymmenen asteen helteessä, Miion ja Silan kanssa läheisen järven rannalle. Meiltä on sinne matkaa muutamia satoja metrejä, joten lämpöhalvauksen riski oli poissuljettu. Vaikka myönnetään, että tossa asfalttia pitkin kävellessä, ei kauheasti tehnyt mieli hidastella.. Sila ei ole uinut koskaan luonnonvesissä, mutta kaksi kertaa on käyty koirien uimalassa. Niiden pohjalta mulla oli kutina, että Sila hakee lelun vedestä, mutta päätin, että aloitetaan matalalla kynnyksellä ja muutaman kerran sai hakea niin, että vain kahlasi. Koska vesi ei tuntunut ahdistavan, heiteltiin muutama heitto ihan niin kauas, kuin lelu lensi. Välillä pieni tauko ja yhteensä alle kymmenen heittoa tehtiin, mutta se oli ihan sopiva määrä. Sila ui paljon rauhallisemmin ja sitäkautta paremmin, kuin uimaloissa. Varmaan on niin eri asia uida "mun perään" uimalassa kauhealla hädällä ja hakea leppoisasti lelua järvestä. Me tehdään tästä hellepäivien tapa <3
Tänään oli aamulla sama meininki. Hirveän kuuma. Mä kävin pienen aamukäppäilyn Silan kanssa ja löydettiin itsemme tuolta järven rannasta. Leluja ei ollut mukana, mutta ajattelin antaa neidin vähän kahlailla. Sen se tekikin. Ja mua niin hymyilytti. Huomenna tulee vuosi siitä, kun Sila syntyi tähän maailmaan. En olisi koskaan uskonut, minkä muutoksen se tuo mukanaan. Ihan kaikkeen.
En tiedä, voiko mikään video koskaan kuvastaa Silaa paremmin, kuin tämä. Happyhappyjoyjoy. Always and all the time. <3
Sitten meillä alkoi tänään agilityn rataryhmätreenit. Herramajee, mihin on tultu. No. Tottakai meille helpotettiin ja tehtiin rataa kolmen- neljän esteen pätkissä. Mutta silti. Uskomattoman hieno pieni koira. Ja mä vaan hymyilin ja hymyilen edelleen. Treenikaveri Elisa sanoikin, että "tosta Miiralla ei oo kyllä enää paluuta" :D Niin se taitaa olla. Son menoa ny. Uuden agilitykengätkin oli tänään tulikasteessa ja ne oli just buenot! Tässä pari videota, jotka Elisa meille ystävällisesti kuvasi: kiitos vielä!
Onhan se vielä. "Tommosta". Eikä vauhtikaan ole vielä päätähuimaavaa, MUTTA pitää muistaa, että nää on meidän ekat ohajsuharkat ikinä. Valssit jne oli uutta juttua ja ne meni kaikki hyvin. On se vähän ihmeellistä.. Sila on "tarjoava koira", jolle naksuteltu asioiden keksimisestä. Luulen, että tarjoaa tavallaan mulle noita esteitäkin ja siksi etenee ilman, että roikkuu mun käsissä. Tekee sitä kyllä, kun pätkä tehty ja sitä turhauttaa venailla ja se, kun vien sitä alkuun tms. Mutta kun mennään esteitä, pyrkii se eteenpäin ja SE on ihmeellistä. Ja uutta, mulle. Tästä on hyvä jatkaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti