Ja takapakkeja

Keskiviikkona oli rauniopäivä, se, mitä aina odottelen into piukassa. Tuttu porukka paikalla ja korkattiin mulle ja Silalle ihan uusi alue. Käytiin ensin tallaamassa aluetta ja sitten tehtiin piilot. Silan vuoro taisi olla kolmantena. Koska viime kerralla oli saatu haukut, päätettiin, että hakut pyydetään nytkin. Onneksi tehtiin vain kolme piiloa, sillä oli puhetta, että tehdään Silalle kaksi kierrosta. Hain Silan autosta ja haukutin sitä muutaman kerran. Aivan oli tohkeissaan ja haukku irtosi helposti. Mä en YHTÄÄN nähnyt, mitä tulevan. Sila löysi ensimmäisen maalimiehen ja mä luulen, että siinä tuli joku pieni hetki niin, että Sila ei tiennyt, mitä tehdä: ennen se on saanut suoran palkan ja nyt maalimies ei ehkä nähnyt, että Sila kurkki putkeen ja jätti pyynnön joko tekemättä tai teki niin, että Sila ei joko kuullut tai jostain syystä reagoinut. Se yritti aikansa kurkkia putkeen ja sitten se MELKEIN LUOPUI ja lähti etsimään seuraavaa.. Mä en kestä. Huusin maalimiehelle, että antaa suoran palkan. Mietin jälkikäteen, että oliko tuo paineistumista, tuhautumista vai jotain muuta? Mä seisoin aika lähellä ja Sila välillä katsoi mua sen näköisenä, että WTF. Joko se tunsi mun turhautumisen ja paineistui, mitä mun on kyllä Sila tuntien vaikea uskoa, tai sitten se turhautui, kun ei tiennyt mitä eikä saanut palautetta. Minähän, perinteisesti, viuhuutin ruoskaa itselleni jälkeen päin ja mietin, miten voin sössiä tän näin. Mutta nyt mä yritän keskittyä hyvään: sitä oli sitten kaikki loppu. Seuraavat kaksi maalimiestä löytyi ja molemmille tuli haukut. Ja lisäksi Sila teki aivan järjettömän hienoa hakua: meni siksakkia itsenäisesti ja haki aktiivisesti.

Kakkoskierros tehtiin niin, että Silalle meni kolme maalimiestä istumaan näkösälle ja jokainen pyysi haukun ja jokainen sen sai. Emmä tajua.

Treenien lopuksi mentiin vielä porukalla kettiksille ja Sila teki ne yhtä lukuunottamatta kaikki: sitä pussiputkihässäkkää mä en ottanut lainkaan. Pituus ja keinu tuli uusina. Mä olin ajatellut lingata vielä sitä keinulautaa, sillä mä, perinteisesti, halusin miettiä miten sen teen, etten tee väärin ja hallaa. Mutta mua kannustettiin tekemään se, koska Sila oli sinne koko ajan menossa. Ja niin me se tehtiin: panin purkin keinun eteen alas ja kun se lätkähti maahan, oli siellä purkki odottamassa. Ja tää kettiksien keinu on matalampi ja lyhyempi, kuin agilityssä. Joten toivottavasti ja oletettavasti en tehnyt sille hallaa.

Hyvä maku siis pitäisi jäädä treeneistä, mutta oon mä aika mestari murehtimaan sitä ainoaa asiaa, mikä meni persiilleen.. :/

Kevennyksenä, että siellä meidän "uudella" alueella oli yhdessä mökissä nukke. Tiina meni sinne piiloon ja huusi, että "täällä on nukke". Mä näin sieluni silmin sen kauhuelokuvan tyhjäsilmäisen Annabelle-nuken (mä en siis kauhuelokuvia katso, mutta mainos jäänyt mieleen) ja kun Tiina oli löydetty, halusin käydä katsomassa "annabelleä". Se oli kuitenkin mun silmään enemmän Hannubell ja siitä on sitten riittänytkin mulle iloa moneksi päiväksi, kun muistelen meidän vitsailuja hannubellestä :D Mutta miettikääs: maalimies on joskus ollut tuon nuken takana/alla tai sitten koira on nähnyt nuken ovesta ja maalimies ollut nurkassa tms. Eli koiraa JA ohjaajaa on todella tällä nukella koetettu vivuttaa. Melkoisia kelmejä ollaan välillä ;)

Torstaina olisi pitänyt olla tottispäivä, mutta kimppatreenit jäivät väliin osallistujapulan ja aikatauluongelmien vuoksi. Mulla oli eilen muutenkin kohtuullisen raskas päivä ja läksin Silan kanssa lenkille "tyhjäämään päätä". Istuttiin tuolla joen rannassa; Sila hyppäsi mun viereen puistonpenkille. Siinä sitä rapsutellessa elämä alkoi sen verran selkiytymään, että soitin Tonylle, voisiko mitenkään tulla meidän luokse ja ottaa yhden lelun mukaan. Halusin jutella mun paskan päivän taka-alalle ja keskittyä kivaan. Ja, härregyyd, hän saapui valkealla pyörällä, lelu jopparilla. Juteltiin ja jaettiin ajatuksia ja sitten sain vielä Tonyn pitämään Silan narusta kiinni: sain leikittää, nostaa vireen ja tehdä kaksi pientä seuruuta ja JESTAS millä moodilla.. <3 Tuo on näemmä se oikea tie. Hitokseen vaan pitkä ja raskasta aina leikkiä hiki päässä. Mutta minkäs teet muuta kuin sen, mitä tilanne vaatii. Nimim. mä urpo oon luvannut tehdä "jossain kohtaa" sen BH-kokeen..